Amy, numero seitsemän
Alkuteos ilmestynyt 1998. Suomentanut Ulla Selkälä. Päällyksen kuva: Craig White. Nidottu.
Amy Candler on täydellinen 12-vuotias koulutyttö, itse asiassa liiankin täydellinen. Hän liikkuu kuin huippu-urheilija, näkee ja kuulee hätkähdyttävän hyvin ja tietää vastaukset kaikkiin opettajan kysymyksiin. Mutta miksi joku ottaa Amysta vaivihkaa valokuvia? Miksi hänen äitinsä käyttäytyy oudosti? Miksi Amy saa nimettömiä kirjeitä, joissa häntä kehotetaan salaamaan poikkeukselliset kykynsä? Mitä outoa Amyn menneisyydessä on?
Uusi Replica-sarja on yhdistelmä huimaa fantasiaa ja yllättävää jännitystä. Kloonatun supertytön seikkailuille ei löydy rajoja. Katso, pysytkö mukana Amyn vauhdissa.
Käyttäjät lukeneet myös
Marilyn Kaye
Marilyn Kaye on syntynyt Connecticutissa Yhdysvalloissa 1949. Nykyään hän asuu osan vuotta New Yorkissa ja osan Pariisissa. Kirjailijalla ei ole omia lapsia. ”Elämässäni on kuitenkin paljon lapsia – kummilapsia ja sisarusten lapsia.” Kaye työskentelee St. Johnin yliopistossa informatiikan apulaisprofessorina. Aikaisemmin hän on hoitanut koulukirjastoa, arvostellut lasten ja nuorten kirjoja eri lehtiin ja opettanut yliopistossa. Harrastuksikseen hän kertoo lukemisen, taidenäyttelyt, matkustelun, ranskan kielen, elokuvat sekä ”ystävien hankkimisen ja säilyttämisen”.
Kirja-arviot ja kommentit
Ensikosketukset science fictioniin tulivat juurikin tämän sarjan muodossa - näin jälkikäteen ajateltuna ihan kliffaa nuorten kirjallisuutta mielenkiintoisen juonen sekä henkilöiden kautta vaikkei mitään korkeaa scifiä olekaan. Kaye on myös poikkeuksellisesti onnistunut pitämään kirjat "erillään" toisistaan, juurikin siten, että kirjoja pystyy lukemaan lähes itsenäisinä teoksina - näin moniosaisen sarjan aloittaminen oli ainakin itselleni huomattavasti helpompaa. Varjopuoleksi laskettakoon kuitenkin se, että jokaisen sarjan kirjan aloittaminen on aikamoista pakkomättöä, kun sarjan pääseikat selitetään juurta jaksain kirjan ensimmäisillä sivuilla. Replica-sarjan esikoiskirja kertoo juurikin kaiken olennaisen itse päähenkilöstä ja tuo esiin nuortenkirjalle tarpeeksi kattavasti myös päähenkilön jokapäiväisestä elämästä. Juoni luisti hyvin eteenpäin, mutta kuvailun määrä ei tosiaankaan herätä hurraahuutoja - ympäristöstä lähtien elintila tuntui jäävän jokseenkin muovisen tuntuiseksi.