Aniara

Aniara: Katsaus ihmiseen ajassa ja tilassa. Alkuteos ilmestynyt 1956. Suomentanut Aila Meriluoto. Päällys: Urpo Huhtanen. 4. painos 1974. Sidottu, kansipaperi.

Suuri runoelma

Aniara on yksi niistä avaruusaluksista, jotka liikennöivät Marsiin ja Venukseen. Kahdeksantuhatta ihmistä on pakomatkalla Maasta, kun eräs asteroidi suistaa uljaan laivan radaltaan ja raketin kärki suuntautuu kohti Lyyran tähdistöä. Maan siirtolaiset on tuomittu elinikäiselle matkalle tyhjyyteen.

Ensimmäisinä vuosina matkustajien lohtuna on merkillinen vastaanottolaite miima, puolittain koje, puolittain sielullinen olento. Se heijastaa lumoavia kuvia, tuoksuja ja sanoja kaukaisista maailmoista, sen ääreen Aniaran väki kokoontuu palvoen kuin alttarin ympärille. Mutta miima kuolee suruun ihmisten pahuuden tähden. Nyt Aniarasta tulee inhimillisen elämänhalun, hillittömien orgioiden, kuvitelmien, turhuuden ja hirmuvallan näyttämö – vihdoin epätoivon, pakokauhun ja välinpitämättömyyden helvetti – ja lopuksi huimaa vauhtia kiitävä äänetön sarkofagi.

Harry Martinsonin mahtava avaruuseepos Aniara paljastaa aikamme ihmisen murhenäytelmän koko laajuudessaan, sen vaihtelevissa rytmeissä kuvastuvat tehoavina elämän traagisuus ja kauneus.

Atomiajan ihmisen draama

”Avaruusajan laulu, jonka lukeminen muodostuu kumman kiehtovaksi runon matkaksi tuntemattomaan tulevaisuuteen.” – Pekka Piirto, Helsingin Sanomat

”Tavattoman rikas runoelma, elämää ja kuvia säihkyvä, moniselitteinen, arvoituksellinen – eikä kuitenkaan vaikeatajuinen.” – Kauko Kula, Kauppalehti

”Aniaran maailmassa, joka on avara ja rikas, lukija tuntee olevansa kuin löytöretkeilijä, joka iloitsee päästessään huimille retkille ihmishengen teille, ihmisen kohtalonteille.” – Arvo Suominen, Turun Sanomat.

”Elämys jokaiselle, joka antaa arvoa huomattavalle runoilijanteolle tai joka on kiinnostunut elämän ja ihmisen suurista ongelmista.” – Alpo Routasuo, Maaseudun Tulevaisuus

”Suuri ja järkyttävä runoteos, joja ei ole yhdellä eikä kahdella lukemisella tyhjiin ammennettavissa. Sillä on paljon sanottavanaan, ja se sanoo sen vaikuttavin kuvin ja loistokkain säkein.” – Tauno Väinölä, Kotimaa

”Se on ollut monelle tämän aikakauden syvimpiä ja järkyttävimpiä lukuelämyksiä. Se on profeetan ääni ajassa ja tilassa, vetoomus ihmisen järkeen.” – Eila Pennanen, Yhteishyvä