Poikkikirves iskee

Päällys: Lauri Manninen. Sidottu.

Poikkikirves iskee

Ilmestymisvuotensa parhaana nuorten seikkailukirjana palkittu Haakanan teos >>Luolamiehen pojat>> samoin kuin sen itsenäinen, edellisen veroinen jatko >>Luolapoikien paluu>> veivät lukijan aina puolen miljoonan vuoden takaiseen aikakauteen, ihmissuvun kehityksen aamuhämäriin. Tämä uusi jännittävä kertomus on myös sijoitettu varhaiskivikauteen, mutta nyt vain noin viidentuhannen vuoden päähän meidän ajastamme. Siinä liikutaan erään suomensukuisen kansansirpaleen parissa sen vähitellen siirryttyä länttä kohti ja asetuttua Äänisen rannoille. Monet huimat seikkailut kokee kirvesheimon asesepän poika, kertomuksemme sankari, mutta sisällyksen enempi selostaminen ei toki tässä olisi paikallaan. Sen sijaan valaistakoon sitä näyttämöä, jolla nuoren Väinän elämänkokemukset karttuvat.

Suomenniemellä asustaa vielä tuota ei-lappalaista alkukansaa, kehittymättömiä metsäläisiä, joka on jäänyt ainaiseksi miltei täysin tuntemattomaksi ja joka kokonaan hävisi nykyisen kansamme esi-isien vähitellen vallattua elintilakseen tämän maan. Itä-Karjalaan asettunut suomensukuinen heimo, jonka aluetta lappalaiset pohjoisesta käsin häiritsevät, elää kokonaan metsästys- ja kalastusasteella; se ei tunne vielä maanviljelyksen alkeitakaan eikä hoida minkäänlaista karjaa. Mutta kauppaa se käy jopa suhteellisen pitkien matkojen päähän. Ja >>kotiteollisuuttakin>> on syntynyt, heimolle hyvin merkittävää: sen asuma-alueelta on saatavissa kiviaseihin parasta mahdollista raaka-ainetta, joka suo sille edellytykset kehittää >>aseteollisuutensa>> tuotteista tärkeän vientiartikkelin.