Poikkikirves iskee
Päällys: Lauri Manninen. Sidottu.
Poikkikirves iskee
Ilmestymisvuotensa parhaana nuorten seikkailukirjana palkittu Haakanan teos >>Luolamiehen pojat>> samoin kuin sen itsenäinen, edellisen veroinen jatko >>Luolapoikien paluu>> veivät lukijan aina puolen miljoonan vuoden takaiseen aikakauteen, ihmissuvun kehityksen aamuhämäriin. Tämä uusi jännittävä kertomus on myös sijoitettu varhaiskivikauteen, mutta nyt vain noin viidentuhannen vuoden päähän meidän ajastamme. Siinä liikutaan erään suomensukuisen kansansirpaleen parissa sen vähitellen siirryttyä länttä kohti ja asetuttua Äänisen rannoille. Monet huimat seikkailut kokee kirvesheimon asesepän poika, kertomuksemme sankari, mutta sisällyksen enempi selostaminen ei toki tässä olisi paikallaan. Sen sijaan valaistakoon sitä näyttämöä, jolla nuoren Väinän elämänkokemukset karttuvat.
Suomenniemellä asustaa vielä tuota ei-lappalaista alkukansaa, kehittymättömiä metsäläisiä, joka on jäänyt ainaiseksi miltei täysin tuntemattomaksi ja joka kokonaan hävisi nykyisen kansamme esi-isien vähitellen vallattua elintilakseen tämän maan. Itä-Karjalaan asettunut suomensukuinen heimo, jonka aluetta lappalaiset pohjoisesta käsin häiritsevät, elää kokonaan metsästys- ja kalastusasteella; se ei tunne vielä maanviljelyksen alkeitakaan eikä hoida minkäänlaista karjaa. Mutta kauppaa se käy jopa suhteellisen pitkien matkojen päähän. Ja >>kotiteollisuuttakin>> on syntynyt, heimolle hyvin merkittävää: sen asuma-alueelta on saatavissa kiviaseihin parasta mahdollista raaka-ainetta, joka suo sille edellytykset kehittää >>aseteollisuutensa>> tuotteista tärkeän vientiartikkelin.
Veikko Haakana
Veikko Haakana (1923–2018) syntyi Parikkalassa, kävi seminaarin Raumalla ja sai vuonna 1960 opettajan paikan Rovaniemen maalaiskunnassa. Sieltä hän muutti Sodankylään, missä hän toimi opettajana parikymmentä vuotta eläkepäiviinsä asti. Veikko Haakanan puoliso oli kirjailija Anna-Liisa Haakana.
Lapin luonnon ja olojen kuvaajana ansioitunut Haakana kirjoitti runoja, romaaneja, nuortenkirjoja ja eräkirjoja. Hän sai valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1970. Lisäksi hän sai Nuorten Kirja ry:n 2. palkinnon ja Suomen Nuorisokirjailijain palkinnon.
Veikko Haakana aloitti nuortenkirjailijana ja suuntautui varhaiseen kivikauteen, jotka hän kuvasi esimerkiksi palkitussa teoksessa Kivinen biisoni (1969). Haakanan paleofiktiota edustavista nuortenromaaneista otettiin uusintapainoksia vielä 1980-luvulla.
