Luolapoikien paluu
1. laitos: Luolapoikien paluu: Seikkailukertomus varhaiskivikauden ajoilta. Valistus, 1957. Päällys: Sauli Rantamäki. Sidottu.
2. laitos: Luolamiehen pojat. Valistus, 1970. Yhteissidos teoksista Luolamiehen pojat ja Luolapoikien paluu. Päällys: Yrjö Könni.
Luolapoikien paluu
Teos on itsenäinen jatko vuotta aikaisemmin tekijänsä esikoisena ilmestyneeseen nuortenromaaniin Luolamiehen pojat, jonka Nuorten Kirja palkitsi vuoden parhaana seikkailukirjana (II palkinto varttuneemmille nuorille tarkoitettujen kertomuksien sarjassa). Jatko on luettavissa täysin riippumatta siitä, tunteeko lukija poikien suuren seikkailun edelliset vaiheet.
Varhaiskivikaudella, ihmissuvun kehityksen aamuhämärissä elävät orvot luolapojat Ola ja Alte pyrkivät tässä kiehtovassa kertomuksessa sisukkaasti päämääräänsä, kaukana häämöttävää tulivuorta kohti, tulen syntysijoille. Matkalla he tutustuvat mm. järvikansaan ja sen karuun elämään, ovat vähällä tuhoutua petolliseen asfalttijärveen ja joutuvat lopulta valtaisaan luonnonmullistukseen, joka perusteellisesti muuttaa laajojen alueiden sekä geologiset että elollisen luonnon olosuhteet.
Haakanan kertomatapa on miehevää, siinä ei ole turhia sanoja eikä liikatunteellisuutta painolastina. Poikien kehittyminen taitaviksi eränkävijöiksi on kuvattu osuvasti, niinikään heidän ajatustensa seestyminen ilmaisuiksi. Jännitystä ei kirjasta puutu, eikä lukijan mielenkiinto välilläkään pääse herpaantumaan. Tapahtumajaksojen lomaan sovitetut asialliset katsaukset eivät lainkaan häiritse pelkästään ajanvietettä hakevaa lukijaa, mutta ovat arvokkaita sille, joka kiinnostuu kertomuksen puitteissa lisäämään tietämyksensä alaa.
Luolamiehen poikien arvosteluista:
>>Ansiokkaaksi kirjan tekee juonen silloin tällöin keskeyttävä asiaselostus tuolle aikakaudelle tyypillisestä sekä maanmuodosta, kasvistosta että eläimistöstä.>> (Lapsi ja nuoriso) >>- mainio poikakirja - - erittäin jännittävä ja mielenkiintoinen. - Avautuva näköala on suuruudessaan suorastaan huimaava.>> (Savonmaa) >>- Jo kirjan aihe, ihmisen, luomakunnan valtiaan kehitys ja kasvaminen yläpuolelle muiden elollisten olentojen, tulee kiehtovana 'punaisena lankana' esiin kaikissa kirjan 'sankarien' toimissa ja seikkailuissa. - Niinpä sitä mielellään lukevat pojat aina 80 ikävuoteen asti.>> (Etelä-Saimaa).
Käyttäjät lukeneet myös
Veikko Haakana
Veikko Haakana (1923–2018) syntyi Parikkalassa, kävi seminaarin Raumalla ja sai vuonna 1960 opettajan paikan Rovaniemen maalaiskunnassa. Sieltä hän muutti Sodankylään, missä hän toimi opettajana parikymmentä vuotta eläkepäiviinsä asti. Veikko Haakanan puoliso oli kirjailija Anna-Liisa Haakana.
Lapin luonnon ja olojen kuvaajana ansioitunut Haakana kirjoitti runoja, romaaneja, nuortenkirjoja ja eräkirjoja. Hän sai valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1970. Lisäksi hän sai Nuorten Kirja ry:n 2. palkinnon ja Suomen Nuorisokirjailijain palkinnon.
Veikko Haakana aloitti nuortenkirjailijana ja suuntautui varhaiseen kivikauteen, jotka hän kuvasi esimerkiksi palkitussa teoksessa Kivinen biisoni (1969). Haakanan paleofiktiota edustavista nuortenromaaneista otettiin uusintapainoksia vielä 1980-luvulla.
