Jäätikkö uhkaa
1. painos: Valistus, 1961. Seikkailusarja, 14. osa. Päällys: Launo Suomelan. Sidottu.
2. painos: Karisto, 1988. Sidottu.
Jäätikkö uhkaa
Jossakin Alppien pohjoisrinteellä asuva ihmisheimo on vuosikymmenien kuluessa – sukupolvien vaihtuessa – pannut merkille ilmanalan jatkuvan kylmenemisen. Kun satanut lumi on jäänyt pysyväksi, päättää Urri-niminen nuorukainen, jota harmittaa ikämiesten saamattomuus ja jaarittelu vanhoista hyvistä ajoista, lähteä pohjoiseen tutkimusretkelle saadakseen selville syyn ilmaston muutokseen. Matkallaan tuntemattomien, jylhien seutujen halki nuorimies yhtenään kokee yllätyksiä ja vaarallisia tilanteita. Hänellä on yllään vuorileijonan talja muistona isästä, joka sai surmansa tätä varhaisajan petoa vastaan taistellessaan. Suurimman järkytyksen nuorelle tutkimusretkeilijälle aiheuttaa kuitenkin mammutti, joka hänen mielestään on syypää sään viilenemiseen. Nuorukaisen paluu kotiseudulle on hyvin erikoinen.
Veikko O. Haakanan tunnemme verrattomana muinaisuuden elämän kuvaajana. Muistamme vielä Luolamiehen pojat, josta hän sai kirjallisen palkinnonkin, sen itsenäisen jatkon Luolapoikien paluun sekä kivikautta luotailevan teoksen Poikkikirves iskee. Seikkailusarjan 14:ntenä ilmestyvä Jäätikkö uhkaa liittyy tasaveroisena näiden mielenkiintoisten ja jännittävien esihistoriallisten seikkailukertomuksien joukkoon.
Veikko Haakana
Veikko Haakana (1923–2018) syntyi Parikkalassa, kävi seminaarin Raumalla ja sai vuonna 1960 opettajan paikan Rovaniemen maalaiskunnassa. Sieltä hän muutti Sodankylään, missä hän toimi opettajana parikymmentä vuotta eläkepäiviinsä asti. Veikko Haakanan puoliso oli kirjailija Anna-Liisa Haakana.
Lapin luonnon ja olojen kuvaajana ansioitunut Haakana kirjoitti runoja, romaaneja, nuortenkirjoja ja eräkirjoja. Hän sai valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1970. Lisäksi hän sai Nuorten Kirja ry:n 2. palkinnon ja Suomen Nuorisokirjailijain palkinnon.
Veikko Haakana aloitti nuortenkirjailijana ja suuntautui varhaiseen kivikauteen, jotka hän kuvasi esimerkiksi palkitussa teoksessa Kivinen biisoni (1969). Haakanan paleofiktiota edustavista nuortenromaaneista otettiin uusintapainoksia vielä 1980-luvulla.
