Kuonokasvoinen kauhu
1. painos: Valistus, 1962. Seikkailusarja, 19. osa. Päällys: Veikko Silén.
2. painos: Karisto, 1989. Sidottu.
Kuonokasvoinen kauhu
Muutamassa vuodessa Haakana on monien hyvien nuortenkirjojensa ansiosta päässyt yhä laajenevien piirien tietoisuuteen esihistoriallisen muinaisuuden etevänä kuvaajana. Vuosi sitten hän julkaisi seikkailukirjan Jäätikkö uhkaa, jossa kerrotaan jääkauden aattona eläneen alkukantaisen ihmisheimon elämästä tuntemattomien luonnontapahtumien vaikutuspiirissä. Keskeisenä henkilönä tässä kiinnostavassa kertomuksessa on nuorukainen Ur-ri, jonka monia sukupolvia myöhemmin elävät jälkeläiset muodostavat tekijän uusimman kirjan - edellisen itsenäisen jatkon – toimivan ihmisjoukon. Tämän olemassaolon uhkana enenevän kylmyyden lisäksi on lähistölle ilmaantunut hyvin kehittymätön, mutta lukumäärältään ylivoimainen alkuihmisheimo – kuonokasvoiset, jotka eivät vielä tunne edes jousen ja nuolen käyttöä. Syntyy kiivaita yhteenottoja, ja urrilaisten on vetäydyttävä tunkeilijoiden tieltä uusille asuinsijoille.
Haakanan kerronta on eloisaa. Hän käyttää entiseen tapaansa osuvia omatekoisia sanoja ja kuvaa mainiosti isojen massojen liikehtimistä, metsästystä ja eränkäyntiä. Kun tekijä on tunnollisesti perehtynyt aiheeseensa, teos on, paitsi jännittävä, maapallon elämän historiaa elävöittävänä myös lukijan mielikuvitusta kiehtova ja tietämisen piiriä avartava.
Veikko Haakana
Veikko Haakana (1923–2018) syntyi Parikkalassa, kävi seminaarin Raumalla ja sai vuonna 1960 opettajan paikan Rovaniemen maalaiskunnassa. Sieltä hän muutti Sodankylään, missä hän toimi opettajana parikymmentä vuotta eläkepäiviinsä asti. Veikko Haakanan puoliso oli kirjailija Anna-Liisa Haakana.
Lapin luonnon ja olojen kuvaajana ansioitunut Haakana kirjoitti runoja, romaaneja, nuortenkirjoja ja eräkirjoja. Hän sai valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1970. Lisäksi hän sai Nuorten Kirja ry:n 2. palkinnon ja Suomen Nuorisokirjailijain palkinnon.
Veikko Haakana aloitti nuortenkirjailijana ja suuntautui varhaiseen kivikauteen, jotka hän kuvasi esimerkiksi palkitussa teoksessa Kivinen biisoni (1969). Haakanan paleofiktiota edustavista nuortenromaaneista otettiin uusintapainoksia vielä 1980-luvulla.
Kirja-arvioita
Kesti reippaasti yli puolenvälin kirjaa ennenkuin hiffasin mitä kirjan nimi meinaa :D Muuten hauska nuorten kirja, nopea lukuinen, ehkä hiukka tönkkö välillä, mutta se varmaan vaan johtuu siitä että se on kohderyhmältään varmaan kymmenisen vuotta minusta alaspäin :)