Luolamiehen pojat
1. laitos: Valistus, 1957.
Päällys: Sauli Rantamäki.
2. laitos: Luolamiehen pojat. Valistus, 1970. Yhteissidos teoksista Luolamiehen pojat ja Luolapoikien paluu. Päällys: Yrjö Könni.
Luolamiehen Pojat
Ola ja Alte ovat syntyneet ja kasvaneet varhaiskivikauden yksinäisessä luolassa tietämättä mitään muista ihmisistä. Vanhemmat tuhoutuvat karussa olemassaolon taistelussa, mutta keskenkasvuiset orpopojat eivät kuitenkaan jää avuttomiksi. He ovat jo ihmisiä, ihmissuvun varhaisen alkumuodon edustajia miljoonien vuosien takaa. Vaativampaan ajatteluunkin vielä harjaantumattomana ja sangen puutteellisen sanavaraston omistavanakin, vasta kehityksensä ensimmäisillä portailla ihminen jo selvästi erottuu muusta luomakunnasta ajattelevana, suunnittelevana, tahtovana ja erikoisasemastaan tietoisena. Hän on esi-isämme siinä kaukaisessa ajassa, jolloin niinhyvin elollinen luonto kuin maankuorikin ylen paljon poikkesivat nykyisestään, vaikka toisaalta olivatkin jo saavuttaneet monessa suhteessa vielä nytkin jatkuvan kehitystason ja nykyiset muotonsa.
Kaukana taivaanrannalla häämöttävä tulivuori kiehtoo Olan ja Alten mieltä, ja kun tuli kotiluolan hiilloksessa on päässyt sammumaan, he lähtevät löytöretkelle 'tulen kotia' kohti. Tällä matkalla he joutuvat monenlaisiin seikkailuihin villin luonnon keskellä ja kokevat myös suurimman ihmeen: tapaavat itsensä kaltaisia olentoja. Mielenkiintoista on seurata tutustumisen eri vaiheita, jotka paikoitellen ovat hyvinkin jännittäviä.
Veikko Haakana
Veikko Haakana (1923–2018) syntyi Parikkalassa, kävi seminaarin Raumalla ja sai vuonna 1960 opettajan paikan Rovaniemen maalaiskunnassa. Sieltä hän muutti Sodankylään, missä hän toimi opettajana parikymmentä vuotta eläkepäiviinsä asti. Veikko Haakanan puoliso oli kirjailija Anna-Liisa Haakana.
Lapin luonnon ja olojen kuvaajana ansioitunut Haakana kirjoitti runoja, romaaneja, nuortenkirjoja ja eräkirjoja. Hän sai valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1970. Lisäksi hän sai Nuorten Kirja ry:n 2. palkinnon ja Suomen Nuorisokirjailijain palkinnon.
Veikko Haakana aloitti nuortenkirjailijana ja suuntautui varhaiseen kivikauteen, jotka hän kuvasi esimerkiksi palkitussa teoksessa Kivinen biisoni (1969). Haakanan paleofiktiota edustavista nuortenromaaneista otettiin uusintapainoksia vielä 1980-luvulla.