Lapsuuden kirjastoreissuilta muistan hyvin elävästi ruotsalaisen Gunnel Linden romaanin "Olen oikea ihmissusi" (WSOY, 1974). En tullut itse koskaan lukeneeksi sitä, mutta Hans Arnoldin kansikuva jäi kummittelemaan mieleen melkoisen pelottavana tapauksena. Vasta nyt tulin tarttuneeksi kirjaan ensimmäistä kertaa, sillä ajattelin, että hyvässä lykyssä sen voisi nostaa vinkkaamalla uuden sukupolven tietoisuuteen vähän samalla tavalla kuin Mary Downing Hahnin "Kunhan Helen tulee" -romaanin tai John Christopherin "Tripodien ajan".
Paitsi että ei kyllä saa, tai sitten sen saa tehdä joku muu, sillä harvinaisen tylsämielinen ja pitkäveteinen lastenromaani on kyseessä. Se on saavutus sinänsä, kun ottaa huomioon miten kiinnostavan tarinan voisi saada naapurin äijän puremaksi joutuvasta pojasta ja hänen yrityksistään saada pelottava susiminä kuriin. Käsiin lässähtävän juonen lisäksi romaanin kieli on köyhää, päälausetta päälauseen perään.
Ihan susi kirjaksi. Silkkaa ajanhukkaa. Grr.
