Ruttokoirat

Richard Adamsin "Ruttokoirat" (WSOY, 1978) tuli tutuksi jo melko pienenä, kun jo edesmennyt tätini minulle kirjaa kovasti kehui. En kuitenkaan saanut kirjaa luettua ennen kuin nyt, eikä se kyllä mikään lastenkirja olekaan, vaikka koirista kertookin.

Nipsu ja Räyhkä -nimiset koirat pääsevät pakoon Englannin järviseudulla sijaitsevasta koe-eläinlaboratoriosta, jossa ne ovat joutuneet karmaisevien kokeiden uhreiksi. Selviytyäkseen kovassa maailmassa niiden on omaksuttava villieläinten tavat, missä apua tarjoaa repo. Lampaiden saalistaminen saa vaan paikalliset farmarit takajaloilleen, ja pian elikot saavat paeta henkensä kaupalla jopa armeijan helikoptereita. Lehdistö on nimittäin saanut vihiä, että karkulaiset saattavat kantaa mukanaan tappavaa paiseruttoa, ja kaiken lisäksi niiden eteen osuu murhenäytelmä jos toinenkin...

Lupaavasta asetelmastaan huolimatta kirja oli pienoinen pettymys, mihin saattoivat toisaalta vaikuttaa Ruohometsän kansan korkealle asettamat odotukset. Lievästi raskassoutuisesta kirjasta on kyse, mihin vaikuttavat niin kunnianhimoinen kerrontatekniikka tajunnanvirtamaisine osuuksineen kuin murteisiin tukeutuvan suomennoksen ajoittainen kömpelyys. Loppuratkaisu ei sekään vastaa ihan odotuksia.

Siitä huolimatta koirien pakomatkan kuvaus ja kirjailijan eläinkokeiden vastainen ote saavat lukijan heltymään kolmen tähden verran.