Sarja oli hämmentävä. Toisaalta se oli mukava seikkailukertomus ja maaginen satu, mutta toisaalta erittäin kristinuskosta vaikutteita ottanut ja seksistinen oppitunti. Minulle jäi hyvin ristiriitainen mielikuva. Voisin väittää, että Narnia-sarja on yliarvostettu, mutta toisaalta en sanoisi myöskään, että se olisi huono. Ehkä uudelleenluku selventäisi mielipidettäni.
Narnia: Kaikki tarinat
- Julkaistu
- 17.6.2005 (Otava)
- Alkuperäinen nimi
- The Chronicles of Narnia
- Englanniksi
- The Chronicles of Narnia (2001) →
Risingshadow communityLukijoiden ääni
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
284arvosanaa
12kirja-arviota
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
12 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Narnian tarinat ovat jotain aivan legendaarisia. Tarinat ovat mielenkiintoisia ja siksi ne tempaavat mukaansa kerta toisensa jälkeen. Näiden tarinoiden parissa vietin teinivuosiani, koska sain isovanhemmiltani tämän yhteisniteen joululahjaksi 14-vuotiaana vuonna 2005.
Tätä ennen olin jo kuluttanut BBC:n julkaiseman Narnian Tarinat-sarjan puhki. Nämä VHS-kasetit ovat minulla yhä tallella.
Narnian tarinat on kirjasarjojen klassikko, jonka jaksan lukea yhä uudelleen.
Sain tämän yhteisniteen joululahjaksi isovanhemmiltani vuonna 2005, ja kirja on ollut monessa mukana.
Narnian tarinat on ihan parhaita! Oon lukenu vasta kolme ensimmäistä, mutta omistan tän kirjan ja aion todellakin lukee loput osat. Narnia on jotenkin vaan niin ihana, koska niitä lukiessaan voi uppoutua toiseen maailmaan, Narniaan.
Ihanaa menneiden ajan charmia. Lempihahmoni on Lucy ja Prinssi Caspian... Suosittelen kaiken ikäisille...
Näissä pidin erityisesti siitä, että ikähaarukka on hyvin laaja :) Teksti ei ole nuorelle lukijalle liian rajua, mutta aikuinen ihminen saa siitä vielä paljon irti. Harvinaista kyllä, tämän elokuvatkin vastaavat melko hyvin kirjoja, ja ei pilannut mitenkään kirjoista tehtyä mielikuvaa. Harmittaa vaan että kronologisesti ensimmäisestä kirjasta ei tehty elokuvaa.. Se oli mielestäni melkein hauskin jotenkin... :D
Narnian tarinat on klassikko. Minäkin tutustuin tähän sillä legendaarisella tavalla; iltasatuna. Ihana isäni luki minulle ja siskolleni (ja myöhemmin myös nuoremmalle siskolleni) koko ison järkäleen ääneen. Kunnioitan sitä todella.
Juurikin lapsuuden muistojen takia pahaa sanotavaa ei tästä opuksesta ole. Peter, Susan, Edmund ja Lucy ovat henkilöitä joihin kiintyy, unohtamatta tietenkään Aslania. Narnia on paikkanakin ihanan kuuloinen, olisi ihana joskus päätyä omasta vaatekaapista sinne.
Vaikka Narnia-innostukseni onkin nyt jo laantunut, muistan kyllä ne ajat jolloin ne olivat lähes koko elämäni. Raahasin tuon yhteisteoksen mökille ja höpötin noista varmaan koko ajan. Yhä vieläkin Narnian tarinoissa on jotain kaunista, lapsuudesta muistuttavaa turvallisuuden tunnetta.
Perusteos,kun puhutaan fantasiasta. Ehdoton lukuelämys isoille ja pienille. Parasta oli tällä kertaa se, kun sai lukea kaikki tarinat yhteen putkeen. Poikani ollessa murrosiän kynnyksellä, meillä oli yhteinen hetki Narnian parissa ja nyt odotan koska saan lukea kirjaa hänen pojillensa. Kunhan vähän kasvavat.
Rakastuin tähän kirjaan jo neljä-viisivuotiaana pikkutyttönä. Luetutin tätä vanhemmillani uudelleen ja uudelleen. Kun opin lukemaan, luin sen itse yhä uudelleen. Minusta oli (ja on vieläkin) ihanaa lukea Pollyn, Digoryn, Peterin, Susanin, Edmundin, Lucyn ja monien, monien muiden henkilöiden seikkailuista tuossa ihmeellisessä Narnian maassa, jonka leijona Aslan loi.
Tämä arvio sisältää juonipaljastuksia · Näytä arvio
On yllättävää, että Narnian tarinat saavat minulta loppujen lopuksi 3 ½ tähteä. Aloittaessani Narnian viimeisen taistelun olin jo mielessäni luokitellut sarjan kolmen tähden arvoiseksi. Päällekäyvä kertojaääni ärsytti minua erityisesti: esimerkkinä vaikka Hopeisen tuolin jatkuva saarnaus siitä, miten kokeilukoulussa kaikki tehtiin väärin. Samaisen kirjan loppu oli aivan raivostuttava. Tällaisia kohtauksia, joissa paha (tai "kirjailijan mielestä paha") saa palkkansa, on muissakin kirjoissa, kuten Prinssi Kaspianissa. Etenkin "pahat" hahmot olivat usein stereotyyppisiä. Hyviksetkin olivat tylsiä, kuten Edmund Kaspianin matkassa maailman ääriin. Hän oli kiinnostavampi Velhossa ja leijonassa.
Hyviä henkilöitä olivat Lucy ja Kaspian, mutta Aslan ainoa todella hyvin kehitetty. Leijona piti koko tarinan kasassa.
Narnia onnistuu ajan ja paikan kuvauksissa. Uudessa kirjassa kiinnostaa aina, kuinka paljon aikaa on kulunut ja miten Narnia on muuttunut. Pidin Taikurin sisarenpojan Metsästä maailmojen välillä ja Charnin kuolevasta maailmasta. Kaspianin matka maailman ääriin oli toiseksi paras osa, koska siinä ei juurikaan taisteltu, vaan seikkailu ja meren ihmeet esittivät pääosaa. Varsinkin kirjan loppu oli loistavasti kuvailtu.
Mutta sarjan paras osa, joka muutti mielipiteitäni koko Narnian tarinoista, oli viimeinen kirja. Kertoja ei ollut juuri lainkaan ärsyttävä. Loppu ylitti odotukseni reilusti. Tajusin, että jokaisella sarjan osalla oli merkitys, ja yksityskohdista punottiin järisyttävä huipennus. Ihailen erityisesti sitä, että C.S. Lewis vaivautui kirjoittamaan ennen viimeistä osaa kokonaisen kirjan kalormenilaisten taustatarinaksi (Hevonen ja poika). Näin Viimeisen taistelun viholliset eivät olleet vain tyhjästä nyhjäistyjä muukalaisia, vaan oikeita ihmisiä, joilla on oikea kulttuuri. Myös Hopeisessa tuolissa esitelty Isä Aika teki vaikutuksen, kun hänellä oli kuin olikin rooli maailmanlopussa.
Kaiken kaikkiaan tarinan loppu oli ihmeellisesti kuvailtu. Sen ansiosta annan anteeksi melkein kaikki aiempien osien viat, vaikka se ei koko sarjan arvosanaa nostakaan kuin puolella tähdellä.