Kirjan tapahtumat pyörivät vanhan shakkipelin ympärillä – aikanaan Kaarle Suurelle kuuluneen pelin, joka tuo haltijalleen oikein käytettynä suunnattomasti valtaa. Pelin osat on kätketty ja lähes jokainen kirjan suuresta henkilökaartista on pelaajia, jotka tekevät siirtojaan löytääkseen pelin kaikki osat ratkaistakseen sen arvoituksen.
Tarinaa kerrotaan kahdella aikajanalla – 1790 luvulla ja 1970 luvulla. Varsinkin 1790 luvun jaksoissa on todellisia historiallisia hahmoja älytön määrä. Osa hahmoista on hyvinkin tuttuja kuten Katariina Suuri ja Napoleon, mutta suuri osa henkilöistä on vähemmän tunnettuja nimiä. Aika hyvin kirjailija saa hahmojen todellisen elämänkulun ujutettua tarinaansa – joitain oli ihan pakko tarkistaa Wikipediasta.
Kirja on kirjoitettu 1988 ja saanut jatko-osansa kahden vuosikymmenen jälkeen 2008. (Luin vuoden 1989 suomennoksen nimellä Musta kuningatar, missä kirjan kansipaperissa kirjailijan nimikin on kirjoitettu väärin. Sittemmin kirjasta on tehty uusi laitos nimellä Kahdeksan.) En innostunut kirjasta niin paljoa, että jatko-osa, Tuli, olisi lukulistalla. Kirjassa olevat ratkaisut osuivat vähän liian kätevästi kohdilleen, epäuskottavuus oli ilmeistä. Tarinan luki kuitenkin suuresta sivumäärästä huolimatta kohtalaisen sujuvasti.
