Lunastuksen arkki

'Lunastuksen arkki' on tajunnan räjäyttävä ja katharsinen lukukokemus, todellakin 'Ilmestysten avaruuden' ja 'Kuilukaupungin' arvoinen jatko-osa Reynoldsin tuotannossa. 'Lunastuksen arkki' kutoo kahden aiemman kirjan henkilöiden kohtaloita yhteen tuoden samalla mukaan uusiakin henkilöitä, kuten Clavain, Felka ja Rementoire. Yhtyneistä selvisi paljon uutta kirjan aikana, samoin Valonarkeista. Myös tukahduttajat astuivat nyt esiin, aloittaen ihmiskunnan tuhoamisen. Tosin minulle jäi epäselväksi, johtuiko tukahduttajien tulo siitä, että Dan Sylveste laukaisi Kerberoksen ansan, vaiko siitä että Galiana törmäsi Susiin vaiko jo aiemmin 'Timanttikoirien' Veritornin laukeamisesta. 'Lunastuksen arkin' tarina jakautui moneen osaan, kuitenkin pääosin seuraten yhtyneiden ja toisaalla Äärettömyyden kaipuun miehistön tarinoita, jotka lopulta kietoutuivat yhteen. Uusi kirja myös syvensi juonta entisestään, ratkaisten vanhoja mysteereitä, kuten Mademoisellen arvoituksen, mutta jättäen samalla uusia auki.
'Lunastuksen arkissa' myös Kapteeni joutuu hyväksymään muodonmuutoksensa ja tekemään omat ratkaisunsa menneisyyden kanssa. Yllättäen myös Dan Sylveste palaa näyttämölle ja myös Haadeksen matriisilla on vielä sijansa tarinassa.
'Lunastuksen arkki' kosketti sielua pohjamutia myöten ja sai minut niin koukkuun, että luin kirjan melkein siltä istumalta. Suosittelen 'Lunastuksen arkkia' jokaiselle, mutta tarinasta saa paremmin kiinni, jos on lukenut 'Ilmestysten avaruuden' ja 'Kuilukaupungin'.
Arvosana: 10.