Alkuteos ilmestynyt 1987. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. Sivun 152 runon suomentanut Aale Tynni. Kannen piirros: Dennis Nolan. Sidottu.

Locus-palkinto (paras fantasiaromaani) 1988, Mythopoeic-palkinto 1988. Hugo-palkintoehdokas 1988, World Fantasy -palkintoehdokas 1988.

Jo lapsen syntymän hetki on täynnä ennusmerkkejä: pieni Peggy, yksi ”soihduista”, näkee kuinka jokin musta yrittää nielaista vauvan.

Alvin Junior syntyy 1800-luvun Amerikkaan, outoon maailmaan jossa loitsut, ennaltanäkeminen, lukujen lukeminen ja kaivonkatsomiset ovat arkipäivää. Seitsemännen pojan seitsemäntenä poikana hän saa haltuunsa mahtavat voimat, kyvyn nähdä sellaista mitä muut eivät näe.

Erikoisen syntymälahjansa vuoksi Alvin ei ole turvassa edes kotonaan; jokin nimetön paha yrittää lakkaamatta tuhota hänet. Vaikka kaikki näyttävät pitävän poikaa silmällä – kuin hänen kasvattamisensa olisi koko kylän yhteinen hanke – hänen ympärillään tapahtuu jatkuvasti onnettomuuksia. Mutta hän uhmaa luonnonlakeja, hän selviää kuin ihmeen kaupalla ehjin nahoin haavereista, jotka olisivat tavalliselle lapselle kuolemaksi. Vääjäämättä Alvin kasvaa kohti suurta ja merkillistä tulevaisuuttaan!

Seitsemännen pojan seitsemäs poika on nimekkään tieteiskirjailijan Orson Scott Cardin omaperäinen fantasiaromaani maailmasta, jossa historia on nyrjähtänyt radaltaan. Alvin-sarjan neljäs osa, Prentice Alvin, sai 1996 Amerikassa Locus Awardin eli parhaan fantasiaromaanin palkinnon. Myös kirjailjan Ender-trilogia on julkaistu suomeksi.

Julkaistu
1997 (Otava)
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Alvin

Kirjasarja

Kaikki sarjatiedot →
Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

1013
92
853
710
642
53
44
30
22
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

1 arvio

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

8/10

Tämä ei juurikaan hävinnyt aiemmin lukemalleni Oppipoika Alvinille, ainakaan tyyliltään, mutta sisällöltä olisin kaivannut samanlaista kipinää kuin kolmososalla oli. Huomasi selvästi, että kirjailijakin oli tarkoittanut tämän pelkäksi pohjustukseksi - kirja oli oikeastaan kuvausta Al Juniorista, loppu vain hieman viittasi tulevaan. Kirjailijan tyyliä ei kumminkin voi kuin ihmetellä. Hän saa tekstin kuin tekstin elämään, huolimatta paikoittaisista, tylsistä jaksoista. Kirjan alku oli erittäin hyvä ja houkutteleva, ja eirtyisemmän juonen puutteesta huolimatta kirja oli hyvin lukijanläheinen. Kirja ei ollut mikään paras taidonnäyte Orsonilta, mutta suosittelen tätä välttämätöntä aloitusosaa kaikille, jotka eivät jo ole lukeneet sitä.

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja