Novellit ovat lyhyitä ja kirjoitustyyli on hyvin selkeää ja kaunista. Jopa novellien nimet ovat lyhyitä, yksisanaisia. Tarinat ovat usein alussa arkisia, mutta päättyvät outoon ratkaisuun. Pidän Vainosen teksteistä niiden tunnelman ja selkeyden vuoksi. Hyviä tarinoita on lyhyessä kokoelmassa useita. "Vene" kuvaa tuhon jälkeistä maailmaa ja sen julmuutta. "Kirjastossa" on scifimäinen tunnelma ja kauhutunnelmaa sisältävät tarinat "Pesä" ja "Puutarha". "Hame" tarinassa on sellainen unenomainen tunnelma, jota on vaikea kuvailla.
Lasin läpi
Sidottu, kansipaperi.
Omaäänisiä novelleja ihmisistä, jotka havahtuvat elämän haurauteen – monesti yllättävällä ja järkyttävällä tavalla.
Nainen jää hoitamaan naapurinsa akvaariota loman ajaksi, veli vierailee alkoholistiveljensä luona, tuntematon kasvi putkahtaa puutarhan nurkalle ja saa aikaan omituisen pähkylän. Kokoelman novellien lähtökohdat ovat tavanomaisia, ja niiden outous kasvaa vaivihkaa. Vainonen kuvaa ihmistä hetkellä, jona todellisuus ja aika kerrostuvat, kun maailma paljastaa kummat, alitajuiset kasvonsa, tuntemattomat mutta silti oudon tutut, ja muistuttaa meitä ihmisen perimmäisestä yksinäisyydestä.
Jyrki Vainonen on harvinainen tapaus suomalaisten proosakirjailijoiden joukossa: toisinnäkijä, jonka kerrontaa leimaavat mielikuvitus, fabulointi ja surrealistiset näyt. Ne houkuttelevat miettimään, mistä meidät ja meidän todellisuutemme oikeastaan on tehty.
Vainonen on julkaissut tätä ennen neljä teosta: novellikokoelmat Tutkimusmatkailija ja muita tarinoita (1999) sekä Luutarha (2001), ja romaanit Mykkä jumala (2003) ja Perintö (2005). Lisäksi hän on kirjoittanut kaksi kuunnelmaa Radioteatterille.
Esikoisteoksestaan Vainonen sai Helsingin Sanomain esikoiskirjapalkinnon, ja romaanista Perintö Suomen Tolkien-seuran myöntämän Kuvastaja-palkinnon vuoden 2005 parhaasta kotimaisesta fantasiakirjasta. Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinnon hän on saanut kolmesti, viimeksi vuonna 2006.
Vainonen on myös suomentaja, joka on kääntänyt mm. irlantilaista, englantilaista ja skotlantilaista runoutta, sekä Jonathan Swiftiä ja William Shakespearea.
Sisältö:
- Vene
- Kello
- Hame
- Romutarha
- Kirjasto
- Housut
- Pullo
- Pesä
- Puutarha
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Lukijoiden keskustelut
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskustelu Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
3 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Lasin läpi -novellikokoelma on kirjoitettu taiten. Kieli on omaperäistä ja kiehtovaa, eikä eri novellien maailmoissa ole mielikuvitusta säästelty. Kuten takakansi lupaa, tarinat alkavat aivan tavallisista lähtökohdista, mutta alkavat hiljalleen kolkutella lukijan mieltä sanoin "voisiko tällaista tapahtua oikeasti?" Tilanne ei muutu loppua kohden: useimmissa novelleissa jää avoimeksi, oliko tässä nyt varmasti jotakin niin outoa, etteikö tämä olisi oikeastikin mahdollista. Outous häilyy mahdollisen kynnyksellä - unohtamatta ollenkaan surrealistisuutta, joka on jo tuon kynnyksen toisella puolen ja vaikuttaa vahvasti melkeinpä joka novellissa.
Siinä tulikin tämän kirjan selkeimmin havaittavat hyvät puolet.
Novellien tietynlainen samankaltaisuus puuduttaa. Kahta lukuunottamatta jokainen herätti allekirjoittaneessa vierastavan tunteen, melkeinpä inhotuksen. Toisissa novelleissa tämä tunne vaikutti vahvempana jääden häiritsemään mieltä pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Tämä ei ole miinusta kirjailijalle, mutta henkilökohtaisesti olisin toivonut joukkoon myös hieman positiivisempia kertomuksia.
Minulle teksteistä tulikin mielikuva, että kirjailija on nimenomaan hakenut novelleihinsa jotakin äärimmäistä - yksinäisyyttäkö? - joka on jokaisessa novellissa sama. Teoksen arvoa ei ollenkaan vähennä se, että se pystyy vaikuttamaan vahvasti lukijoihinsa. Mutta onko sitä aivan pakko tehdä mässäilemällä ikävillä asioilla - eikö mukaan mahtuisi vähän enemmän jotakin onnellistakin?
Tämä taas on herkkähermoisen ihmisen jurputusta asiasta, joka ehkä tekee novellikokoelmasta jollekin toiselle erinomaisen lukuelämyksen. Minulle tämä kirja ei vain sopinut, enkä itsepäisyyttäni voinut jättää sitä keskenkään. Siispä suosittelenkin teosta vähemmän herkkänahkaisille yksilöille, joiden inhotuskynnys ei ole erityisen matalalla. Itselleni tästä tuli vain ikävä olo ja viileitä väreitä selkäpiihin.
Jyrki Vainosen "Lasin läpi" saa suurimman plussansa siitä, että se on novelleista koostuva kirja, ei kokoelma hajanaisia novelleja. Näillä teksteillä on yhteinen teema, tekemistä toistensa kanssa, niissä häiritsevät ja viihdyttävät melko pitkälle samat asiat. Kukin novelli on kirjoitettu valaisemaan omalla tahollaan Vainosen painottamia seikkoja: yksinäisyyttä, outoutta maailmasta, jopa jonkinlaista perverssiä elämän koomisuutta.
Ensimmäinen novelli lupaa paljon. Toinen on hyvä. Kolmannessa lössähtää, ja neljännen jälkeen jo huokaisee helpotuksesta, ettei näitä kuitenkaan ole niin kovin montaa. Loppua kohden tasapaksuuteen turtuu. Tietyssä mielessä novellit ovat niin samanlaisia, että toisen etu heijastuu heti toisen puutteeksi.
Kuten takakannen mainostekstitkin lupaavat, Vainosen kertojanääni on omaperäinen. Tekstien ideat ovat erittäin mielenkiintoisia ja luovia, ja nostavat jo sinällään arvion kolmeen tähteen. Tietty surrealistisuus, melkein-fantasia, toimii hyvin ilmaisukeinona. Eikä se kotimaisuuskaan koskaan ole miinukseksi.
Suosittelen kaikille niille, jotka tykkäävät lyhyistä, selkeistä ja silti todella oudoista teksteistä, mutta eivät kuitenkaan mistään liian oudosta. Kansitaide on kaunis, joten myös vihreän värin ystäville. ;)
Risingshadow
