Tuliterä

Lainasin tämän kerran kirjastosta ala-asteella ja se vaikutti minut siinä määrin, että ostin koko sarjan ja luin niiden lisäksi jopa Kalevalankin. Tarina eteni nopeasti, joten ei pitkästyttänyt yhtään. Pidin erityisesti Kalevalan myyteistä sijoitettuna nykyaikaan. Huumorikin nauratti.

Ihan menevä kirja, mutta en oikein tykännyt. Päätin kuitenkin lukea koko sarjan kun kerran aloitin. Juoni tökki vähän joissain kohdissa mutta loppua kohden parani.

Luin tämän ystäväni suosittelemana. Parempi kuin odotin, mutta jotkin kohdat kyllä tökkivät, en tiedä miksi. Oli vähän sellainen nihkeä olo tätä luettaessa, vaikka hahmot olivat vain lievästi ärsyttäviä eikä juonikaan siitää pahimmasta päästä. Jotkin käänteen olivat yllättäviäkin, ja varsinkin Ahden soittoa oli kiehtova lukea, kutkutti vatsasta. Mutta hyvä ja toimiva idea joka tapauksessa, vaikkei parhaimmistoon ylläkään.

Olen nähnyt kirjan ja pari kertaa on kädessäkin ollut kirjastossa, mutta jotenkin ei napannut. No sitten päätin "ottaa härkää sarvista kiinni" ja lainasin kirjan (lukemisen puutteesta) ja se oli kun olikin ihan hyvä. Kannattaa lukea, itse odotan innolla pääseväni lukemaan muutkin osat.

Aivan tavattoman hieno kirja! Parvela on todella taitava kirjailija, ja kirjasta (aivan kuten koko sammon vartijat sarjasta) näkee todella, että hän on lukenut kalevalan.

!!! Kun luin kirjan pienempänä, pelkäsin kuollakseni hiisiä, joten en suosittelisi kirjaa alle 6. luokkalaisille. !!!

Kun kuitenkin luin kirjan uudellen muutaman vuoden päästä se kolahti, kuin metrin halko, ja sen ansiosta paitsi haalin itselleni loputin kirjat, luin myös itse Kalevalan.

Tämä kirja kannattaa lukea.

Upeaa, miten Kalevala on saatu sijoitettua oikeaan elämään, ja onnistuneesti! Silti juoni oli osittain jopa tylsä, mutta kokonaisuudessaan ihan menevä kirja.

Mulle annettiin koko trilogia joululahjaksi ja ajatus oli "Ja ne luulee että mä oikeesti luen jotain tämmöstä?"
No, pakkoluetin itellein ekaa osaa (tätä) puoleen väliin ja sitten tapahti jotain.
Nyt luen viimeistä osaa viidettä kertaa

Minulle annettiin tämä kirja käteen ja käskettiin lukea. Aloitin kirjan lukemisen. Huh huh, että kirja on ihan tylsä, ajattelin aloitaessani sen lukemisen, mutta se oli pakko lukea. Kirjassa esiintyvä Ahti-poika soitti koulun kevätjuhlassa kanteletta ystävänsä Ilmarin kanssa. Ahti soitti ja soitto lumosi kuulijansa. Rehtorin tuoli vajui maan alle. Ilmari kiskaisi kanteleen johdon irti vahvistimesta ja riuhtaisi ystävänsä mukaan...

Eläydyin itse aivan kirjan juoneen ja aivan kuin olisin ollut itse osa päähenkilöistä. Timo on kuvannut kirjansa tunteilla. Hän osaa kertoa niin sujuvasti, että se vie lukijan " kirjan sisälle ".

Nyt siis lukemaan Timo Parviaisen luomus Tuliterä sarjasta Sammon vartijat osa 1 !

Kirja onnistui yllättämään minut täysin. Aloitin kirjan lukemisen hieman varautuneesti, mutta jo ensimmäisessä luvussa Timo Parviaisen naseva huumori ja sujuva kerronta tempasivat minut mukaansa. Ahdin rempseät kommentit saivat minut hykertelemään itsekseni läpi koko kirjan. Kirja oli juuri sopivan pituinen; sitä ei ollut venytetty , kuten valitettavasti monille fantasiakirjoille on tehty, ja juoni eteni näpäkän mielenkiintoisesti loppuun asti. Plussaa saa myös kirjan opillinen anti. Se kutkuttelee muistejamme siitä, kuinka kaunis onkaan oma suomalainen eepoksemme Kalevala. Joten kaikki lapsista vähän vanhempiinkin, nyt lukemaan!