Luin Fafhrdin ja Harmaan Hiirestäjän ensimmäiset seikkailut suurin piirtein silloin, kun kokoelma saatiin suomeksi. Olin siinä toivossa, että jatkoa olisi luvassa suomeksi, mutta valitettavasti niin ei käynyt. Nyt otin uudelleen luvun tarkoituksena jatkaa siitä seikkailujen lukemista alkukielellä ainakin seuraavan kirjan verran.
Kokoelma tarinat ovat kronologisessa järjestyksessä, mutta eivät kirjoitusjärjestyksessä. Ensimmäinen Fafhrd and Grey Mouser tarina kirjoitettiin 30-luvulla ja koko joukko sen lisäksi ennen tämän kokoelman tarinoita. Kronologisuuden vuoksi tarinoilla on selvä jatkumo ja kokoelman voi mieltää yhdeksi paketiksi. Vaikka kyseessä on sarjan aloitus, kirjan lukeminen ei vaadi seuraavien osien lukemista.
Ensimmäinen tarina, Lumentulon naiset (1970), on pienoisromaanin mittainen ja kattaa melkein puolet kirjan pituudesta. Se kertoo Fafhrdin nuoruusvuosista Kylmän Joutomaan Lumontulon klaanin naisten vahvan ikeen alla. Nuorukainen ei sopeudu kylmän erämaan elämänmenoon ja haikailee lämpimistä maista, pääsystä sivistyksen pariin. Tarinassa on hyvin luotu tunnelma kylmästä armottomasta seudusta. Kirjoitustyyli on eläväistä ja hiukan koukeroista. Tarinan alkupuoliskolla oli huumoria mukavasti. Kylmän Joutomaan naiset ovat kuin lumikenttien Justiinoita, kaulimen heiluttelun sijasta lentelee lumipallot.
Toinen tarina, pitkänovelli Pahuuden malja (1962) esittelee puolestaan Harmaan Hiirestäjän, joka on harjaannuttanut taitojaan noidan oppipoikana. Tarina oli kokoelman tarinoista ehkä tyylillisesti pelkistetympi kuin kaksi muuta tarinaa. Ehkä Leiberin on hionut tyyliänsä matkan varrella?
Kolmas tarina on pienoisromaani Kohtalokkaita kohtaamisia Lankhmarissa (1970), joka on aiemmin suomennettu Velhojen valtakunta antologiaan ja voittanut sekä Hugo että Nebula palkinnot. Tarinassa Fafhrd ja Hiirestäjä tapaavat toisensa ensi kerran. Se on veijaritarina, jossa huumori on kohdallaan. Huumori on kuivaa, tumman puhuvaa. Tarinassa ei ole mitään turhaa. Se on kerrottu koukeroisesti ja jokainen lause on hiottu. Tarina on vauhdikas ja hauska, eikä loppukaan ole tavanomainen.
