Rautainen unelma

Alkuteos ilmestynyt 1972. Suomentanut Vuokko Aitosalo. Kansi: Jani Nummela. Nidottu.

Prix Apollo 1974. Nebula-palkintoehdokas 1972, Locus-palkintoehdokas 1973.

Lähde Adolf Hitlerin mukana kauas Maan tulevaisuuteen, jossa vain Feric Jaggar mahtavan Teräskomentajansa avulla voi pelastaa ihmiskunnan viimeiset rippeet pirullisten dominaattorien ja heidän mutanttiarmeijansa kynsistä!

Hakaristin herra

voitti Hugo-palkinnon vuoden 1954 parhaana tieteisromaanina, ja tieteiskirjallisuuden ystävät kautta maailman pitävät sitä yhä Hitlerin merkittävimpänä teoksena. Nyt tämä upea teos on jälleen lukijoiden saatavilla kauan odotettuna uusintapainoksena, jonka loppusanat on laatinut Homer Whipple New Yorkin yliopistosta. Nyt sinullakin on mahdollisuus kokea, miksi tämä mestarillinen tieteisromaani on valanut niin moniin uskoa näinä vaikeina aikoina.

Norman Spinradin uskalias vaihtoehtohistoria sisältää romaanin romaanissa ja leikkii ajatuksella, millaista fantasiaa Adolf Hitler olisi kirjoittanut, jos hän olisi toteuttanut suuruudenhullut haaveensa kirjailijana eikä poliitikkona. Rautainen unelma on tehokas satiiri, joka sekä tekee parodiaa natsiviihteestä että tuo armottomasti esiin monissa fantasiakirjoissa piilevät fasistiset, rasistiset ja militaristiset piirteet.

”Romaanin dialogi ja henkilökuvaus ja lopulta koko universumin kattavaksi laajeneva näyttämö tuovat usein mieleen nimenomaan [E.E. ”Doc” Smithin] maineikkaat teokset ja raivoisat hurmeiset taistelukohtaukset tieteisfantasian muiden klassikoiden pidättelemättömän ekstrovertin alkuvoimaisuuden.” – Juhani Hinkkanen, Portti 2/2008

”Sanoma lienee, ettei fantasiassa ja scifissä esiintyvää rasismia, fasismia, sovinismia ja militarismia voi kuitata kritiikittömästi sanomalla, että se on pelkkää harmitonta mielikuvitusleikkiä tai kaukaisen aikakauden kuvausta. Spinradin teos on vuodelta 1972, mutta viesti on edelleen ajankohtainen ja tärkeä.” – Kari Kanto, Tähtivaeltaja 3/2008

”Romaani ei ehkä ansaitse klassikon titteliä, mutta se kuuluu tieteiskirjallisuuden varsin runsaslukuiseen joukkoon teoksia, joissa on merkillepantavan omituinen idea.” – Vesa Sisättö, Parnasso 1/2007

”Monen nykykirjailijan kannattaisi lukea tämä kirja. Se on edelleen yllättävän osunut kuvaus scifistä ja ehkäpä samettihansikkaan verhoamasta fasismin nyrkistä, jota monet kirjailijat tiedostamattaankin ihannoivat.” – Janne Kemppi, Spin 4/2008