Karsintavaihe

Kirjassa käsitellään paljonkin erilaisia epäkohtia koneistuvassa ja sen myötä valvotussa yhteiskunnassa - asioita, jotka kolkuttelevat jo ovella tai ovat totisinta totta. Teknologian sovellukset ovat muuttaneet maailman epäinhimilliseksi ja kylmäksi - paikaksi, missä ei ole kiva enää elää. Ihmiset lokeroidaan yhteiskuntakelpoisuuden mukaan. Ihmiset sirutetaan -  esim. porttikieltosirun saaneella ei ole pääsyä mihinkään yleiseen paikkaan, kauppakeskukseen tai sairaalaan. Työ korvataan koneilla, mutta niitä, joilla vielä työtä on, kuormitetaan ja työehtoja kiristetään niin paljon, että joudutaan turvautumaan jaksamispillereihin. Monet eivät silti jaksa vaan itsemurhia tehdään kiihtyvään tahtiin. Monet turvautuvat arveluttaviin keinoihin muiden kustannuksella rikastumisen eteen, pärjätäkseen paremmin. Valoisia ajatuksia tarinaan ei juuri mahdu.

Kerronta on jotenkin kliinistä, informaatio painotteista eikä se temmannut mukaansa. Viihdyttävyys jäi kokonaan uupumaan eikä tarinassa ole häivääkään huumoria. Skenaarioita ja sisältöä on paljon, mutta asioista kerrotaan selittävästi ja toteavasti, kustakin ilmiöstä vuorollaan.  Kirja ei ole juonivetoinen, eikä myöskään henkilövetoinen vaan enemmänkin asiapitoinen.

Maarit Verrosen Karsintavaiheen päähenkilönä on 40-vuotias Lumi, joka asuu kahdentoista henkilön soluasunnossa. Asuntola on tarkoitettu 25–35-vuotiaille D- ja C-luokan työntekijöille, jotka pystyivät tekemään vähintään kaksisataa työtuntia kuukaudessa. Yli-ikäinen Lumi on saanut jatkaa asumistaan, koska on luotettava työntekijä.

Verronen on tarkkakatseinen ja teräväsanainen yhteiskunnan tilan kommentoija. Hänen teoksessaan pohditaan muuttuvaa työkenttää, kun automatisointi vie pienipalkkaisimmilta työmahdollisuuksia. Muutos ei ole vielä täydellinen, vaan osalle ihmisistä riittää vielä töitä, mutta vähenevässä määrin - etenkin alimpien tasojen töitä ollaan vähentämässä. Ylemmillä tasoilla töitä on tehtävä 20 tuntia päivässä, ja tähän ihmiset hakevat jaksamista erilaisista pillereistä.

Parasta antia minulle Verrosen teoksessaa on pelottava maailma, jossa jokainen joutuu ylisuorittamaan pysyäkseen kiinni oravanpyörän vauhdissa, mutta tästä monipuolisesta teoksesta voi jokainen löytää jotain, lainatakseni Karsintavaiheen etulieppeestä: Maarit Verrosen teokset ovat "niin nuoria kuin varttuneitakin lukijoita" puhutteleva aina "perinteisen proosan ystävistä tieteisfantasiadiggareihin".

Maarit Verronen: Karsintavaihe

Olin lukenut kirjasta monta arvostelua viime talven mittaan, mutta vaikka kirjan nimi oli jäänyt mieleen, en ollut erityisesti kiinnittänyt siihen huomiota. Tuntui että dystopiat, jossa valtio kontrolloi kansalaisiaan nykytekniikan keinoin oli niin kaluttu aihe, ettei sieltä mitään tuoretta löydy. Kirjastossa tämä sitten sattui vastaan, ja koska olin Verroselta aiemmin vain jokusen novellin lukenut, päätin antaa kirjalle mahdollisuuden.

Pitää sanoa ettei tässä mitään harvinaisen mullistavaa välttämättä ole. Karsintavaihe on kuitenkin kovin perinteinen, mutta vankalla ammattitaidolla ihon alle pääsevä ja hyytävä lähitulevaisuuden kuvaus. Jotenkin pidin siitä että aiheet käsitellään perusteellisesti, vaikkakin välillä tuntui että juoni eteni päähenkilön selostaessa maailmaa ehkä liiaksikin, vaikka asiat toisaalta paljastuivatkin myös tapahtumien kautta. Tarina oli kuitenkin sen verran otteessaan pitävä, juuri oikealla tavalla ahdistava kokemus, että annoin tälle viisi tähteä.