Luin sitte seuraavankin osan eivätkä odotukseni olleet kovin korkealla eikä loppuvaikutelma ollut omiaan nostamaankaan sitä. Kirja oli mielestäni tylsä ja katkonainen, ja välllä tuntui, että juoni jäi jäkittämään paikoilleen. Tarina on ihan ok, mutta kirjoitusasu on mielestäni liian muodollinen ja tympäisevä :/
Vampiraatit #2
Vampiraatit: Verinen vuoksi
- Julkaistu
- 26.5.2008 (Gummerus)
- Englanniksi
- Tide of Terror (2006) →
- Suomentanut
- Antti Autio
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
5 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Kirja oli ihana! tässä on adressi: ccfc89133fe295c12cbecd450b7a8ed3
jossa halutaan että vampiraatit kirja sarjan suomentaminen jatkuu!
Vampiraati sarjan ensimmäinen osa oli kiinostava, toinen osa lisäsi kiinostustani sarjaan paljon.
Sarjan toisessa osassa alkoi vihdoin tapahtumaan, alun järisyttävä taistelu, merirosvoakatemia ja lopun huikeat tapahtumat. Pidin kovasti merirosvoakatemiasta, se tuntui kiinostavalta ja salaperäiseltä paikalta.
Gracen ja Connorin välinen side alkoi kirjassa hajoamaan ja tytöt valitsivat omat reittinsä maailmassa. Se oli teityllä lailla haikeaa...
Myös Lin paluu sarjaan oli hyvä veto ja yllättäväkin. Pidin kirjasta paljon ja kolmas osahan on pian kaupoissa!
Jatko-osa oli mahtava mutta hivenen tylsä, koska joo oli tää jännittävä ja kaikkea, mutta en oikein olisi jaksanut lukea joka hetkestä merirosvoakatemiassa. Lisäks tässä tapahti aika paljon kaikkea, Grace oli erilainen kuin ensimmäisessä kirjassa (huono kyllä) samoin Connor, jolle päinvastoin muutos oli vain mukava. Lorcan oli tässäkin edelleen lempihenkilöni, mitä nyt hivenen masentavampi kuin ensimmäisessä, mutta kai sen nyt ymmärtää.
Voi spoilata hiukan. Varoitus ja anteeksi.
Kirja oli minusta parempikin kuin edeltäjänsä. hahmot syvenivät mukavasti, ja kirja tuntui keskittyvän erityisesti Connoriin. Connorin ihastus merirosvoakatemiaan ja merirosvouteen ylensä luo sisarusten välille juovan, joka estää Gracea kertomasta kaikkea Connorille, kuten ennen. Sitä osoittaa varsinkin Connorin reaktio Gracen pakoyritykseen. Gracen kuvaus on sikäli onnistunut, että tekstistä kuultaa läpi ahdistusta, jota Grace varmaan tuntee. Li on se jolle hän päätyy purkamaan tunteitaan, ja juuri sen takia loppu osaa yllättääkin.
Ja loppuahn se on kirjan parasta antia. Connor saa viitteen tulevaisuudestaan, ja uskoo vihtoin omiin kykyihinsä. Lisäksi kirjan aikana kasvanut etäisyys siskosten välillä ei sinänsä lakkaa, mutta selvää henkistä kasvua ja ymmärrystä on havaittavissa.
Lisäksi Gracen urhea teko lopussa... söpöä. ^^
Hieno jatko-osa. Todella.
