Aluksi kirja tuntui poukkoilevan hajanaisesti eteenpäin, mutta ensimmäisen luvun jälkeen sain kiinni sen unenomaisesta, virtailevasta kerrontatavasta, joka miellyttävästi jättää paljon lukijan oman mielikuvituksen varaan.
Tarina on kaunis, lumoava ja McKillipin tapaan pursuaa värikylläistä ja esteettistä kuvailua, joka lähentelee proosallista lyriikkaa. Kaikki kietoutuu kaikkeen ja taikuus kutoutuu tarinoista, unista ja toiveista. Kerrassaan loistava fantasiateos, joka osoittaa uusia mahdollisuuksia tälle genrelle.
Ainoastaan kolarointi venäläisen kansanperinteen kanssa, josta tarina ammentaa, välistä sotki lukemistani, jouduin pysähtymään miettimään mikä oli venäläistä folkloristiikkaa ja mikä McKillipin omaa luomusta. Venäjän kansanperinne näkyy tarinan pohjalla, ihmissyöjänoita joka asuu jaloilla kulkevassa talossa on ilmiselvästi Baba Yagan variantti ja Ronanin ja kuningas Feruksen suhde heijastelee Iivana IV Julman ja Pietari I Suuren suhteita omiin poikiinsa. Dacian sotkin aluksi Rooman valtakunnan aikaiseen Daakian valtakuntaan, mutta tarkempi lukeminen osoitti luuloni vääräksi.
Serren metsissä on jälleen yksi helmi McKillipiltä ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos. Unenomaisuuden ja virtaavaisuuden ei pidä antaa säikäyttää pois.
Arvosana: 10
