Pohjoisen valtiaat on yhtä loistava, mitä sarjan kaksi edellistäkin osaa. Tämän osan lukemisessa tosin kesti kauemmin, ei siksi, että se olisi huonompi, vaan siksi, ettei minulla ollut kaikkina päivinä aikaa lukea paljon ollenkaan. Ja se ärsytti minua suunnattomasti, sillä kirja on täyttä mahtavuutta alusta loppuun asti.
Pidän tosi paljon sarjan taistelukohtauksista. Cornwell osaa kirjoittaa upeasti taisteluista ja kilpimuureista. Kirjoitustyyli on kylmän asiallinen, eikä missään vaiheessa tule tunnetta, että jossain kohdassa vedettäisiin yli.
Pidän myös hahmoista. Uhtred on loistava päähenkilö. Hän on kylmäverinen tappaja ja soturi, mutta samalla hyvin inhimillinen. Pidän myös - aika yllättävästi - Steapasta. Mutta kaikkein eniten ihastuin tässä kirjassa esiteltyyn Giselaan. Nainen on upea lisäys kirjasarjan hahmokaartiin, ja vaikka kirjasarjassa ei järin romantiikalla mässäilläkään, niin Uhtredin ja Giselan välillä oli mukavaa kemiaa. Mutta onneksi romanssi ei vie huomiota kirjan muilta tapahtumilta.
Uhtred-sarja on upeaa luettavaa ja onneksi pääsen jatkamaan suoraan sarjan neljännestä osasta.
