Tuhansien zombien maa

Hieno zombitarinasto, joka olisi voinut olla pidempikin. Ominaista novelleille oli tummahko huumori, joka varsin hyvin sopii näistä haudan takaisista tarinointiin.

Ajanhermollakin oltiin. Petri Salinin Elävien kuolleiden aamupäivässä rajamiehet pohtivat asenteitaan pakolaisiksi saapuvia zombeja kohtaan. Tarina on herkullisella huumorilla ryyditetty.

Perussuomalaisten "maahanmuuttokriittinen" siipi voisi myös tähän novelliin ihastua. Zombien voi nähdä vertautuvan pakolaisiin, joka tuo sinänsä ansiokkaalle tarinalle hiukan arveluttavan jälkimaun, vaikka "eivät ne ihmisiä olekaan". Kuitenkin tarina panee lukijansa ajattelemaan, joka on aina ansio taideluomalle.

Myös Suomen käymät sodat olivat edustettuina. Kiehtova oli mukavasti vanhanaikainen Lemminkäisen kuolema Kalevala viitteineen. Jussi Katajalan tarina sijoittuu siällissodan jälkeiseen Suomeen ja siinä etsitään kansantarustosta tuttua parantavaa voidetta, joka näyttää olevan suht tehokasta.

Kuitenkin tarinan ajankuva jää vaillinnaiseksi, vaikka Katajala onkin tavoitellut 1920-lukua vanhahtavia sanoja käyttämällä.

Rimma Erkon novellissa tehdään tuttavuutta aloittelevan zombin vaikeuksiin, kun kuollut herää henkiin heti ruumiinavauksensa jälkeen. Puhtaus on puoli ruokaa novellissa zombi yrittää selviytyä maailmassa ja löytää oikean tavan olla oma itsensä. Ulkopuolisuuden kuvauksena mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu.

Tuomas Saloranta taas johdattaa lukijan zombiutumisen välttäneiden ihmisten selviytymiseen maailmassa, joka ei enää ole entisensä. Novelli Äidin talossa näyttäisi saaneen vaikutteita Ed Woodin kulttileffasta Plan 9 from Outer Space.

Suomalaisessa kauhukirjallisuudessa elävät kuolleet eivät ole sanottavammin juhlineet, joten Juri Nummelinin toimittama "Tuhansien zombien maa" iskee tässä suhteessa sopivaan kirjalliseen rakoon.

Nummelin on valikoinut mukaan kaksitoista Suomeen sijoittuvaa zombinovellia. Tasoltaan vaihtelevan kokoelman parasta antia edustavat Johannes Sohlmanin lakoninen esikoisnovelli "Lenkkipolulla" ja Jussi Katajalan ihastuttavan lovecraftilainen "Lemminkäisen kuolema", jonka taustalla loimuavat kansalaissodan liekit. Mike Pohjola ei sen sijaan onnistu kovin hyvin oivaltavan kiantolaisesti nimetyssä mutta terältään ruosteisessa "Limaisenvihreässä viivassa" - ministerin seksiskandaali on aika väsynyt yhteiskunnallisen kritiikin kohde, ja lopun "punchline" on sanalla sanoen hölmö.

Vaikka novellit Suomeen sijoittuvatkin, on useassa niistä nähtävissä ulkomaisten esikuvien vaikutusta -mieleen tulevat ainakin George A. Romeron genreklassikko "Dawn of the Dead" ja Bob Clarkin surumielinen "Painajainen". Romeronkin harjoittama yhteiskuntakriittisyys näkyy novelleissa, kuvaavathan niiden aiheet mm. perheväkivaltaa ja liiallisuuksiin asti menevää poliittista korrektiutta.

Novellikokoelman alusta löytyy myös Nummelinin kirjoittama esipuhe, jossa käsitellään zombeja populaarikulttuurissa.

Tuhansien zombien maa on erittäin kiva pieni kirjanen, jonka zombitarinat sijoittuvat Suomeen. Suomalaisuus on plussaa, koska on kiva huomata tarinoita lukiessa minne tapahtumat kulloinkin sijoittuvat, kuten ”Lenkkipolulla” kertomuksessa juostaan pitkin Helsingin katuja ja jossain toisessa tarinassa ollaan suomalaisessa maalaismaisemassa. Monet tarinoista ovat humoristisia, mutta vakavampiakin juttuja mahtuu joukkoon, sikäli kuin zombitarinat voivat vakavia olla. Pidin kokoelman kaikista tarinoista, tosin muutama niistä nousi ylitse muiden. Heikki Nevalan ”Muodonmuutos” oli varsin hyvin kerrottu tarina rintamalta palaavasta sotilaasta. Jussi Katajalan ”Lemminkäisen kuolemassa” kirjoitustyyli oli kivan vanhahtava ja tarina oli tavallaan dekkarimainen. Petri Salinin pakolaispoliittinen ”Elävien kuolleiden aamupäivä” oli puolestaan todella hauska.