Auringonlaskun jälkeen

Kokoelma sisältää yhden vanhan tarinan ja loput on kirjoitettu tällä vuosituhannella. Suurinta osaa tarinoista en mieltäisi kauhuksi, monet ovat ehkä ennemminkin maagista realismia tai yksinkertaisesti vain tarinoita. Kirjan lopussa on Kingin jälkisanat ja vastaus kysymykseen, mikä on saanut hänet kirjoittamaan kunkin tarinan. Mielestäni paras tarina on novelli nimeltä N, joka on kokoelman tarinoista tuorein. King mainitsee jälkisanoissaan, että Arthur Machenin tarina The Great God Pan on ollut innoittajana novellille. Kokoelman viimeinen tarina Hyvin tiukka paikka ei ollut varsinaisesti viihdyttävä, mutta ällötysreaktiota herättävä kylläkin. Pääosin kokoelman kertomukset ovat hyvää keskitasoa, mutta eivät suuremmin kolisseet.