Muinainen taika

Nappasin tämän kirja sattumalta kirjaston hyllyltä. Epäilin aluksi kannen ja takakannen tekstin perusteella, että kirja olisikin huono mutta aloittaessani ja lukiessani kirjaa eteenpäin se muuttui yhä kiinnostavammaksi ja kiinnostavammaksi. Aluksi nimet menivät sekaisin ja joutui miettimään, että kuka tuo olikaan ja mikä hänen roolinsa oli kirjassa mutta loppua kohti alkoikin jo muistaa. Menneisyyden kohdat ja Jarrodin sukujuuret jäivät hiukan epäselväksi enkä saanut selvää kaikista, että kuka oli kuka. Katen urheutta luopua vapaudestaan tavoitteena antaa Jarrodin elää ilman kirousta oli ihailtavaa mutta olen iloinen, että Jarrodilla oli sen verran älyä ja selkärankaa olla piittaammatta Katen hylkimisestä ja ymmärtää hänen valehdelleen. Missä kate olisikaan jos Jarrod olisi uskonut ne valheet ja lähtenyt kotiin. Loppu oli odotettavissa ja loppuun olisin toivonut pienen epilogin. Mitä jarrodille ja katelle tapahtui. Menivätkö he naimisiin, kuinka monta lasta he saivat ja yms? Tuleekohan toinen osa? En kyllä yhtään osaa arvuutella mitä siinä tapahtuisi jos se tulisi. Monista kirjoista venytetään moniosaisia vaikkei tarvitsisi ja tarinaa jatketaan ja päähenkilöille keksitään uusia seikkailuja jotta saataisiin monta osaa vaikka yksikin riittäisi ( ei kaikkiin. Joissain töytyy olla monta osaa mutta ymmärrätte varmaan )

No joo, kirja oli muuten hyvä, mutta kun kertoja vaihteli vähän väliä Jarrodista Kateen, niin menin ihan sekaisin, että kenen näkökulmassa oltiin menossa tarinassa.

Aikamatka taaksepäin...kuullostaa jännittävältä, mutta olisin kaivannut enemmän jotakin sähellystä sen kanssa, että henkilöt eivät olisikaan tienneet millaista oli elää muutama vuosisata sitten. Kaikki meni täydellisesti, niin se vähän ärsytti.

Ja sitten tämä kirjan loppukohtaus, jossa Stacey ja Jessica tulee kaupalle, niin minuu mieleeni ei olisi tullut että olisin hyväksynyt tuoolaista käytöstä heti kun palasivat aikamatkalta, siis ihan niinkuiun lähdön alussa he suunnilleen vihasivat toisiaan muiden nähden, mutta reissun jälkeen kulkivat käsikädessä... :-O

Mutta kyllä oli muuten juonellisesti ihan hyvä, vaikka olihan se ennalta arvattavissa, että he onnistuvat tehtävässään ja palaavat takaisin rakastuneina... Mielestäni kirja oli neljän tähden arvoinen, juuri näiden mainitsemieni asioiden takia. Ja kyllä se kannattaa lukea :)

Tämän kirjan lukemisesta on jo ehtinyt vierähtää puoli vuosikymmentä, mutta sen muistan että tyyli oli tarttuva (teininä tosin luin, mielipide voisi olla erilainen nykyään) ja hahmot eivät ärsyttäneet missään vaiheessa liiaksi. Itse asiassa muistelen pitäneeni Curleytä teinivuosinani yhtenä suosikkikirjailijanani ja sikäli suositeltavana ainakin kyseiselle ikäryhmälle mukavana, sujuvana välipalana.
Ikävää vain, että kutkuttava idea ajassa sukkuloimisesta oli lopussa sössitty logiikan pettämisellä, joka harmittaa kovasti yhä, näinkin paljon jälkikäteen. Kirjan ideahan oli, että tyttö ja poika menneisyyteen matkustamalla estäisivät pojan sukua vainoavan kirouksen langettamisen. Kirous periytyy aina seitsemännelle pojalle, joka päähenkilöpoika sattuu olemaan - hän saa selville, että hänen vanhempiensa kuusi aikaisempaa lasta ovat kuolleet aivan pieninä (tämä selitetään kirouksella myös). Poika ja hänen pikkuveljensä ovat siis perheen ainoat lapset.
Tyttö ja poika matkustavat menneisyyteen, jossa poistavat kirouksen ja palaavat nykypäivään, jossa elävät onnellisina. Mutta kaiken järjen mukaan joko A) pojalla pitäisi olla 6 vanhempaa sisarusta - tai B) pojan ei pitäisi olla edes syntynyt, sillä ehkäpä kaikissa hänen sukulinjansa perheissä ei olisi ollut seitsemää lasta ilman onnettomuuksia, jolloin todennäköisesti moni hänen esivanhemmistaan ei olisi edes olemassa.
Tällainen logiikan puute mielestäni halventaa lukijaa, sillä puoliksi ajatellun ja hutaistun oloinen juoni (etenkin aikaseikkailujen kohdalla, jossa tulisi olla tavallistakin tarkkaavaisempi) olettaa, että lukija nielee mukisematta kaiken, mikä on äärimmäisen ikävä - ja yleinen - piirre etenkin nuortenkirjallisuudessa. Älyllinen haastavuus herättää aina mielenkiinnon ja poikkeaa massasta - ehkä tämäkin oli epäonnistunut yritys sellaiseksi.