Tämä teos ei ollut kiinnostava, loppuun asti mietitty eikä edes huvittava. Minua tarinaan mukaan tuodut zombit lähinnä vain ärsyttivät ja koko ajan minulla oli se olo, että olisin paljon mieluummin lukenut sen alkuperäisen teoksen. Mutta pohjaideasta plussaa ja jaksoin kiinnostuakin tästä zombie-aspektista parin sivun verran, mutta siihen se sitten jäi. Zombit eivät minusta todellakaan sujahtaneet tarinaan saumattomasti vaan tuntuivat päälleliimatuilta ja täysin irralliselta asialta. Absurdin fiiliksen se toi, joka on omalla tavallaan positiivinen lisä, mutta ei se paranna koko teosta merkittävästi. Minua häiritsi ihan käsittämättömän paljon se, miten hanakasti Elizabeth oli valmis lahtaamaan zombieja ja jopa ihmisiä, mutta sitten kun perheen nimi uhkaa joutua mustalle listalle, häntä heikottaa niin paljon, ettei tahdo tolpillaan pysyä. Irrationaalista ja tympeää.
Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit
Klassinen rakkaustarina, nyt mukana myös väkivalta! Alkuteos ilmestynyt 2009. Suomentanut Virpi Vainikainen. Mustavalkokuvitus: Philip Smiley. Nidottu.
”On yleisesti tunnustettu totuus, että zombi joka on saanut haltuunsa aivot tarvitsee välttämättä lisää aivoja ravinnokseen.”
Näillä sanoin alkaa Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit, kirja jossa rakastetun Jane Austenin nerokkaat ihmissuhdekiemurat saavat uskomattoman lisän. Rauhallista Merytonin kylää on jo jonkin aikaa vaivannut mysteerinen rutto – ja kuolleet ovat nousemassa haudoistaan! Austenin näpsäkkä sankaritar Elisabeth Bennet on entistä sähäkämpi: hänet tunnetaan erinomaisena zombintappajana. Mutta miten käy, kun paikalle ilmaantuu komea ja arrogantti Mr. Darcy? Hän on erityisen ihastunut Elizabethin tietämykseen zombien tappamisesta. Oikeudenmukainen Elisabeth onkin kova neuvomaan muita ninjataidoissa mutta ei aina huomaa, mikä olisi parasta hänelle itselleen.
Loistelias epookkidraama tavoittaa alkuperäisen teoksen ironian ja huumorin ja vääntää niihin aivan uusia kierroksia. Pienen maalaispastorin kirkkomaalla käydään verisiä taistoja kuunvalossa ja englantilaisen aatelisneidon kuuluu pianonsoiton, keskustelu- sekä seurustelutaidon lisäksi hallita zombininjan taidot. Pystyykö Elisabeth voittamaan hirvittävät vastustajansa ja Merytonin yllä leijuvan kirouksen? Entä voiko hän haastaa englantilaisen maalaisaatelin luokkatietoisen ennakkoluuloisuuden?
Kirja on ollut huikea menestys: se on käännetty 24 kielelle, ja vuonna 2011 siitä valmistuu elokuva.
”Jane Austen ei sovi kaikille. Eivät zombitkaan. Mutta kun ne yhdistää, herää kysymys: miksi kukaan ei tullut ajatelleeksi tätä aiemmin?” – Wired
Lukijoiden keskustelut
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluMitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
8 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Tarina tempaisi mukaansa, että meni vain pari päivää kun luin tämän. En ole koskaan ollut kiinnostunut ylpeydestä ja ennakkoluulosta (nähnyt osan televisioelokuvasta), mutta tämä on mielestäni mielenkiintoisempi tulkinta, kuin alkuperäinen.
Seth Grahame-Smithin teos pohjaa Jane Austenin samannimiseen klassikkoteokseen, lisäten siihen reilun annoksen mustaa huumoria, zombeja, ninjoja ja aasialaisia taistelutaitoja. Kuten alkuperäisteoksessakin, tarinan keskiössä on viktoriaanisen ajan idyllinen englantilainen maalaiskylä, Meryton, Longbournin talossa asuu Bennetin perhe, johon vanhempien lisäksi kuuluu viisi 15-23-vuotiasta tytärtä; Jane, Elizabeth, Lydia, Kitty ja Mary.
Zombiet ovat piinanneet Brittein saarten asukkaita jo muutaman vuosikymmenen ajan, eikä rauhallisia aikoja näytä olevan vielä luvassa. Erilaisia lääkkeitä sairastuneiden parantamiseksi on yritetty kehitellä, mutta ainoa tapa tuhota aivoja himoitseva zombie on tappaa se päähän kohdistuvalla iskulla.
Ympärillä vallitsevista levottomuuksista huolimatta, perheen äidin ainoa huoli on saada tyttäret nopeasti naimisiin ja mielellään rikkaan miehen kanssa. Isän toiveena on kuitenkin tyttöjen menestyminen zombien tappamisen rintamalla, ja hän onkin koulututtanut nämä Orientin parhaiden shaolinmestareiden luona.
Päähenkilönä seurataan Bennetin toiseksi vanhinta siskoa, Elizabethiä, joka on todella kiehtova ja vahva hahmo. Hän on myöskin erityisen ansioitunut zombien tappaja. Austen tunnetaan aikalaistensa tapojen tarkkana kuvaajana, ja jo hän nosti esille joitakin varsin erikoisia kanssakäymisen tapoja rivien väleistä pilkistelevän huumorin avulla.
Tämä onkin antanut hyvän pohjan Grahame-Smithille korostaa viktoriaanisen ajan kulmikkaita käytöstapoja. Uudelleenkirjoitetut hahmot ovat raivostuttavan turhamaisia. ailahtelevia tai ehdottomia. Etenkin Lydian hahmo on äärimmäisen rasittava ja tyhjäpäinen.
Edes zombifioitu versio Ylpeydestä ja ennakkoluulosta ei olisi mitään ilman mystistä herra Darcya. Minulle Darcy jäi kuitenkin etäiseksi, kylmän ja tuomitsevan kuorensa alle. Mies kuvataan varsin väkivaltaisena (eläviäkin kohtaan) ja ihmettelinkin kuinka ihmiset kehuvat häntä eräässä vaiheessa niin helläksi ja kaunotunteiseksi ihmiseksi (sarkasmia?).
Zombit toivat erittäin raikkaan, toiminnallisen ja koomisen lisänsä teokseen ja yhtään tylsää hetkeä kirjan kanssa en kokenut. Parhaimmillaan kirja onkin vauhdikkaissa ja vaarallisissa zombikohtauksissa.Niiden lisäksi teoksessa on useita nauruhermoja kutittavia kohtia, kuten zombit vs. kukkakaalit kohtaus, jossa zombien kerrotaan ajattelevan kukkakaalipellon satoa eksyneiksi aivoiksi.
Jo pelkästään kirjailijan valitsema tapa antaa niin paljon kiertoilmaisuja eläville kuolleille on sekä ajankuvaan sopivaa, sekä samalla osoitus kirjallisesta neroudesta. Nimityksiä on kymmeniä, kuten sanomattomat, saatanan orjat ja pilaantuneet.
Täytyy katsoa teoksen pohjalta tehty elokuvakin.
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Helmikuun zombie- teeman myötä päätin lukea Jane Austenin kirjan pohjalta tehdyn muunnelman, jossa zombit on liitetty vanhan ajan englannin eleganssiseen elämään. Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit on siis teoksen nimi.
En ole lukenut Austenin alkuperäistä teosta, Ylpeys ja ennakkoluulo, joten en voi verrata teosta siihen, mutta tarkastelen kirjaa kauhu- ja zombiekirjallisuuden valossa
Minusta oli itseasiassa erittäin viihdyttävää, että zombiet oli liitetty vanhan ajan englantiin, sillä sen kaltainen hienostunut elämä ja zombien mäiskiminen on jotenkin niin vastakkaisista ja ristiriitaisista maailmoista, että ei tulisi heti mieleen yhdistää niitä keskenään, mutta kuitenkin jollain oudolla tapaa ne sopivat kuvaan kuin valettu. Kun kirjaa on aloittanut lukemaan, ei tunnu yhtään oudolta että "sanomattomat" vaeltelevat ulkona ja välillä tunkeutuvat juhliin ja syövät henkilökunnan sillä välin, kun talon isäntä seurustelee vieraiden kanssa.
Kirja kertoo Bennettien perheestä, jossa on viisi tytärtä. Tyttäret on koulutettu Kiinassa parhaiden mestarien koulutuksessa suojelemaan kyläänsä sanomattomilta, eli zombeilta. Heidän tehtävänsä on suojella niin kauan, kunnes he astuvat avioon. Kirjan tarina kertookin siitä, kuinka tyttärille yritetään löytää sopivia puolisoita, ja välillä mäiskitään zombeja. Monenmoista seikkailua, juonittelua ja yllättäviä käänteitä tarinaan mahtuukin. Pääosin kirja syventyy kahden vanhimman sisaruksen tarinaan ja persoonaan.
Vaikka kirjassa zombeja vaelteleekin, en ehkä kuitenkaan tituleeraisi opusta varsinaisesti kauhuteokseksi. Niin paljon suuremmassa roolissa on kuitenkin tarinan sisältämä draama ja suhteiden selvittely, jota väkivaltaiset kohtaukset piristävät ja viihdyttävät aika ajoin. Tyttärien taisteluhenkisyys tuo hahmoihin eloa ja persoonallisuutta. Mutta itse kyllä pidin kirjasta. Minua ei draama taikka romantiikka haittaa yhtään, sisimmässäni kun taitaa asustaa myös pieni romantikko jolla meinaa tippa tulla linssiin täydellisen rakkaustarinan äärellä. Lukemisen arvoinen tämä teos tosiaan on, ja haluan vielä tutustua Austenin alkuperäiseenkin romaaniin.
Tässä vielä ote kirjasta:
"Kun puutarhuri johdatti heitä joenrantaa pitkin pysähtyen välillä osoittamaan sieviä lammikoita tai kivipuutarhoja, Elizabeth kääntyi katsomaan päärakennusta matkan päästä, ja silloin häntä kohtasi säikähdys, joka sai hänet tavoittelemaan vaunuihin jätettyä miekkaansa, sillä heitä lähestyi takaapäin kokonainen lauma sanomattomia, vähintään viisikolmatta kappaletta. Elizabeth pakotti itsensä tyyneksi, varoitteli seuruetta harmillisesta asiantilasta ja käski heidän juosta piiloon, minkö toiset tekivät kiitettävän ripeästi.
Lauma oli jo melkein hänen kimpussaan, kun hän valmistautui taisteluun repäisemällä aseekseen läheisestä puusta oksan ja asettamalla jalkansa Talonpoika tuulessa - liikkeen aloitusasentoon. Sauvataistelu ei ollut koskaan ollut hänen vahvin lajinsa, mutta koska muutakaan asetta ei ollut kätettävissä, oli se vastustajan runsaaseen lukuun nähden käytännöllisin valinta."
Jos oikeasti fanitat Austenia, älä lue tätä kirjaa: silloin sattuu. Jos suhtaudut klassikoihisi kevyemmin, ainakin muutamat röhönaurut on luvassa. Zombiesovitus osuu paikoilleen jouhevasti ja yllättävän pätevästi. Hyvä läppä kertaideaksi, ei silti kestä toista lukukertaa tai jatko-osia.
Ainakin kirjan perusidea oli omaperäinen ja vetävä! Klassikko on säilytetty enemmän tai vähemmän ennallaan, siihen vain on lisätty päälle zombitarina sekä Elisabethin taustatarina Kiinassa koulutuksensa saaneena kung-fu-mestarina, joka peittoaa lady Catherinen ninjasoturit.
Nämä lisäykset istuvat romaaniin yllättävänkin saumattomasti, ja ne on kirjoitettu sujuvan vauhdikkaiksi. Kuitenkin suosittelisin tätä vain Austenista jo valmiiksi pitäville, koska romaanin runko on kuitenkin muuttumaton, ja mikäli romanttinen klassikkoviihde tuntuu puuduttavalta, tämäkin varmasti tuntuu zombeista huolimatta.
Kirjan kuvitus on hauskaa ja näyttävää.
Okei, toisaalta olis voinut lukea tuon alkuperäisen kirjan ensin, että olisi voinut vertailla, mutta meneehän tämä näinkin. Tämä kirja sisälsi ajatuksen kanssa luettavaa tekstiä kuin myös varmasti alkuperäisteoskin. Ihan hauska ja viihdyttävä idea kieltämättä, mutta ei nyt kyllä lukeutunut lempikirjojeni listalle. Välillä tuntui, että tässä kirjassa ei ollut mitään juonta vaan henkilöt vain keskittyivät yhteen ja samaan, toistensa luona vierailuun ja välillä zombien tappamiseen. Elizabeth oli kyllä hauska ja huikea hahmo. Hänen ja Darcyn välisestä kanssakäymisestä olisin mieluusti kyllä lukenut lisääkin, koska kirjan oletettu rakkaustarina jäi kyllä kaiken muun alle. Suosittelen lukemaan jos pidät Austenin tuotoksista ja ilkeistä zombeista. vaikka tässä oli aivoja popsivia zombeja, ei niiden kanssa kuitenkaan menty liiallisuuksiin.
Olen lukenut alkuperäisen Janen kirjoittaman ja tämän. Olivat molemmat hyviä.
