Kohtalon miekka

Noituri-sarjan toinen osa jatkuu hyvin samaan tapaan kuin ensimmäinenkin: se on kokoelma erillisiä tarinoita, joissa Geralt seikkailee erilaisia hirviöitä ja moraalisia ongelmia vilisevässä maailmassa. Kohtalon miekassa tarinoiden rakenteet ovat entistä monipuolisempia ja filosofiset kysymyksenasettelut paremmin muotoiltuja, vaikkakin jonkin verran toisteisia. Seikkailua, taistelua ja eeppisyyttä on jälleen paljon, ja ne ovatkin temaattisten kysymysten lisäksi teoksen parasta antia. Geraltin hahmo ja hänen ihmissuhdekuvionsa jo ensimmäisessä osassa esiteltyjen hahmojen kanssa kehittyvät. Mutta kun pohjavireenä sarjan maailmassa on pohjaton kyynisyys, jossa millään ei ole mitään väliä, ei Geraltin tunteilla tai ihmissuhteillakaan tunnu olevan mitään väliä. Koskettaviksi tarkoitetut kohtaukset jäävät yhdentekevän oloiseksi täytteeksi.

Suosittelen Noituri-kirjoja niille seikkailusta, toiminnasta ja huulenheitosta nauttiville, joita kyyninen maailmankuva ja sen myötä vettyvät ihmissuhdekuvaukset eivät haittaa.

Edellisen osan, Viimeinen toivomus, aikana en oikein lämmennyt novelli-rakenteelle, mutta tätä lukiessa se ei enää häirinnyt. En tiedä vaikuttiko siihen se, että Viimeisen toivomuksen ahmin muutamassa päivässä, kun taas tätä luin vähitellen novelli kerrallaan. Toisaalta Kohtalon miekassa novellit olivat lähemmin sidottu toisiinsa ja tarina tuntui etenevän myös novellien välillä jonkin verran.

Edelleen pidän tässä sarjassa erityisesti siitä, kuinka siinä käytetään tuttuja satuja hiukan eri muodossa. Tässä kirjassa selitettiin myös, että satujen meidän tuntema muoto on syntynyt siitä kuinka bardit ja muut runoilijat ovat hiukan romantisoineet juttuja siitä mitä oikeasti sattui. Esimerkkinä voisi olla se satu, missä 12 veljestä muuttuu joutseniksi ja heidän siskonsa täytyy tehdä heille nokkosesta paidat purkaakseen lumouksen. Tämän kirjan mukaan veljeksiä oli vain yksi ja hänkin muuttui merimetsoksi eikä joutseneksi.

Kohtalon miekka oli mielestäni parempi kuin Viimeinen toivomus. Se on hiukan synkempi, mutta siinä on useita hauskoja hetkiä. Geraltin tuntemuksiinkin pääsi tässä osassa ehkä vielä paremmin sisälle. Ennen kahta viimeistä novellia kirjan arvosana keikkui 4 tienoilla, mutta novellit Kohtalon miekka ja varsinkin Jotain enemmän olivat niin mahtavia, että ne nostavat arvosanaa. Vaikuttaa siltä, että Noituri-sarja on kovaa vauhtia kohoamassa suosikkieni joukkoon.

Kohtalon miekka on erittäin hyvä kirja, vähän sarjan ensimmäistä osaa parempi. Sanoin Viimeisen toivomuksen arviossa, että harkitsin täysien pisteiden antamista. Miekalle uskalsi jo heittää viisi tähteä. Vaikka huumoria ei unohdettu, taisi melankolinen tunnelma tulla nyt selvemmin esille. Kokoelman parhaat tarinat olivat mielestäni Jäänsiru ja Pieni uhraus, joista löytyi koskettavia kohtia. Pidin myös kovasti kahdesta viimeisestä novellista.

Noituri-sarja on noussut nopeasti yhdeksi fantasiasuosikeistani. Kahden suomeksi ilmestyneen osan rakenne tuo mieleen perinteiset episodimaiset miekka & magia -seikkailut, mutta Haltiain veren myötä pääsemme tutustumaan Sapkowskin kerrontaan romaanimuodossa.