Pintakuvio
Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Ville Keynäs. Kansi: Lauren Panepinto. Sidottu, kansipaperi.
Locus-palkintoehdokas 2011, Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2013.
Kulttuuri on palannut – hyväntahtoinen vapaa-ajattelun, vapaan rakkauden ja hedonismin luvattu koti, avaruuden Woodstock, jossa ihmiset, muut oliot ja tietoiset koneet elävät rauhanomaisesti rinnakkain ja levittävät demokratian evankeliumia ympärilleen.
Mikä alkaa todellisuudessa, päättyy todellisuuteen. Galaksissa soditaan Helvettien olemassaolon oikeudesta. Näennäisesti Kulttuuri seuraa sotaa sivusta mutta värvää mukaan Lededje Y'breqin, entisen orjan, joka kantaa ihossaan sukunsa rikkeiden jälkiä – hän on kauttaaltaan fraktaalikuvioiden peitossa. Lededje itse haluaa vain kostaa entiselle isännälleen. Sotaa käydään virtuaalitodellisuudessa, mutta vääjäämättä se leviää reaalitodellisuuteen, ja asetelmat ovat kaikkea muuta kuin selvät: Kulttuuri pitää korttinsa piilossa, ja Lededjelläkin on salattu motiivi taistella.
Pintakuvio on täynnä petoksia, toimintaa, rakkautta, tekniikan ihmeitä, huumoria ja suurenmoisia henkilöhahmoja – sekä häikäisevää kieltä ja kahlitsemattoman mielikuvituksen leikkiä. Kaiken hävityksen keskellä Banks esittää painavia kysymyksiä minuudesta, kuolemasta ja Helvetin tarkoituksesta: Mihin elämä loppuu, ja milloin pahat teot on hyvitetty? Seuraako uskosta rajaton kosto?
"Erittäin syvällisestä ja älykkäästä huumoristaan tunnettu Iain M. Banks on jälleen onnistunut kutomaan hienosyisen tarinan, joka paljastaa kiehtovia näkymiä ihmisenä olemiseen." – Scifi Now Magazine
"Pintakuvio on Banksin parhaita Kulttuuri-romaaneja ja tervetullut lisä kiehtovaan maailmankaikkeuteen." – Independent
"Iain M. Banksin viimeisin, Pintakuvio, on suurenmoinen lisäys sarjaan, joka tunnetaan Kulttuurin nimellä. Kulttuuri-romaanien avulla Banks on ottanut avaruusoopperan lajityyppinä omakseen, riemastuttavin seurauksin – älykkäät ja taiten rakennetut romaanit suorastaan pursuavat dickensmäiseen tapaan yksityiskohtia, henkilöhahmoja ja ajatuksia ja pysyvät kasassa erittäin tiukasti punotun juonensa ansiosta." – Wired
"Mielikuvituksellisessa, ihmeen tuntua tulvivassa avaruusoopperassa pohditaan minuutta ja arvostellaan ahneuden kulttuuria." – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Iain M. Banks
Skotlantilainen Iain Menzies Banks (1954–2013) saavutti suosiota sekä valtavirran romaaneilla että tieteiskirjailijana. Vuonna 2008 Times-lehti valitsi Banksin 50 parhaimman toisen maailmansodan jälkeisen brittikirjailijan listan sijalle 38. Banksin kirjoja on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta.
Banks valmistui vuonna 1975 Stirlingin yliopistosta pääaineinaan englanninkielinen kirjallisuus, filosofia ja psykologia. Hän matkusteli maailmalla, päätyi Lontooseen, asui yhteisöasunnossa ja työskenteli useilla eri aloilla terästeollisuudesta informaatiotekniikkaan. Koko ajan Banksin pyrkimyksenä oli kuitenkin tulla kirjailijaksi. Banks nousi kuuluisuuteen ensimmäisellä julkaistulla romaanillaan Ampiaistehdas (1984), joka yhdisti mustaa huumoria ja kauhua. Jo ennen Ampiaistehtaan julkaisemista Banks oli kirjoittanut kolme tieteisromaania (joista on suomennettu Pelaaja ja Aseiden käyttö), jotka eivät olleet löytäneet kustantajaa. Sittemmin ne ja muut Banksin scifikirjat julkaistiin nimellä Iain M. Banks (”kirjallisuushistorian ilmeisin salanimi”).
Kulttuuri
Sarjassa ilmestyi alkukielellä yhdeksän romaania.
"Iain Banksin Kulttuuri on tieteiskirjallisuuden nautinnollisimpia luomuksia viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta. Se on rauhaarakastava ja sovinnollinen, ekspansiivinen ja mahdoton pysäyttää, ihmisten, muiden tietoisten olioiden ja koneiden yhteinen, hedonistinen utopia, joka ehtimiseen parantaa maailmankaikkeutta ympärillään täysin riippumatta siitä haluavatko kaikki tulla pelastetuiksi vai ei."
Sarja sisältää 5 pääteosta ja yhteensä teoksia 5 kpl.
Pääsarja Loki-kirjojen sf-sarja
Kirja-arvioita
Pintakuvio oli alusta loppuun niin koukuttavaa lukemista, ettei olisi malttanut laskea kirjaa käsistään millään. Vaikka kirja oli paksu, tylsistymään en päässyt missään vaiheessa. Kerronta vuorotteli usean hahmon näkökulmasta. Juonenkulkua oli vaivatonta seurata, kaikki osiot olivat kiinnostavia ja mielikuvituksesta ei ollut puutetta. Kirjan juonen perusta on virtuaalimaailmojen Helvetit ja kiista niiden olemassaolon oikeudesta. Muitakin juonilinjoja on ja vain osa tapahtumista kuvataan yhdessä Helvetissä. Miljööt kuten Helvetti olivat maalailtu taitavasti ja Helvetin tapahtumat olivat sydäntä särkeviä. Kirja on varsinainen runsaudensarvi, kaikkea löytyy – avaruussotaa, virtuaalitodellisuutta, huumoria, juonittelua, hauskoja ja kummallisia persoonallisuuksia, jännää teknologiaa... Voisin kuvitella Banksillä olleen hauskaa kirjaa kirjoittaessa – minulla ainakin oli sitä lukiessa. Tarinan edetessä voi pohtia vaikkapa pyhittääkö tarkoitus keinot? Onko oikein uhrata yksilö saavuttaakseen suuremman hyvän tai kuinka paljon uhrauksia on ylipäätään sopivaa tehdä hyvien tekojen varjolla. Kirja on hyvin kirjoitettu ja hyvin suomennettu – suosittelen kokeilemaan, vaikka Kulttuuri-sarja ei olisi entuudestaan tuttu. Kulttuuri kirjat ovat kuitenkin yksittäisiä teoksia, vaikka tässä kirjassa viitataankin hyvin lyhyesti erääseen aikaisempaan kirjaan, mikä tuonee lisäarvoa sen lukeneille.
Iain M. Banksin Pintakuvio on hienosti kirjoitettu teos. Lukeminen on varsin helppoa, eikä kirja sorru kovin paljon painavaan sanojen pyörittelyyn turhaan. Kokonaisuus pysyy kohtalaisen hyvin kasassa. Kirjassa on muutamia juonia, joissa seurataan kirjan eri hahmojen kohtaloita kytkettynä varsinaiseen pääjuoneen - taistelu virtuaalisten helvettien olemassa olosta. Kirjan ongelmana on pienoinen kliseihin tippuminen. Kirjan loppupuoli on aikalailla hollywoodelokuvamainen avaruustaistelu ja niin sanottu paha saa siinä palkkansa. Kirjan tasapaino hieman järkyy lopun haalistumisesta alkuun verrattuna. Loppuun olisi voinut hieman panostaa enemmän ja siitä olisi voinut tehdä loogisempi. Nyt kuljetaan sieltä, missä aita on matalin. Kirja on kuitenkin kivaa luettavaa. Tietoisuuden ongelman miettiminen on kietovaa kirjaa lukiessa. Kaikki ne mahdollisuudet, joita Kulttuurin maailma suo ihmisille ja koneille, ovat suorastaan ihastuttavia. Kuolemattomuus on siis mahdollista ja taivaita on paljonkin olemassa. Banks onnistuu hahmojen kuvauksessa kohtalaisen hyvin. Kaikki hahmot eivät ole aivan täydellisiä stereotypioita tai paperinukkeihmisiä, kuten genressä valittevan usein ihmiset ovat. Tosin tarinan juonihan on tässäkin kertomuksessa tärkeämpi kuin hahmojen kuvaaminen. Ympäristö nousee ihmisiä tärkeämmälle jalustalle. Kirja ei ole puuduttavaa luettavaa ja ehdottomasti lukemisen arvoinen kokemus. Banksin maailmankaikkeus on kiehtova paikka. Se onko kaikki tieteellisesti aivan mahdollista, se on toinen asia. Kertomus on hieno, eikä kannata jäädä kiinni pikkuseikkoihin.