Rautakuningatar

Rautakuningatar on Rauta-saagan kolmesta osasta paras. Meghan on muuttunut koko ajan paremmaksi hahmoksi, häneen on tullut enemmän syvyyttä ja luonnetta. Puck on pysynyt koko kirjasarjan ajan uskollisesti ihanana. Ash sen puoleen parani viimeisessä osassa. Hän ei ollut enää yhtä ärsyttävä, mitä kahdessa ekassa osassa ja hänestäkin pystyi jopa pitämään. Neljännen osan pystyy siis sittenkin lukemaan :) 

Kirjan loppu oli onnistunut, koska se ei päättynyt täysin kaavan mukaan. Koko kirjasarja oli todella upea, vaikka se olikin hyvin ennalta-arvattava tiettyjen "yllättävien" juonenkäänteiden takia. Se ei kuitenkaan loppujen lopuksi haitannut, ja olen todella iloinen että luin tämän. Tietysti neljäs osa vielä uupuu, mutta mielestäni se ei olekaan täysin pakollinen luettava sarjaan nähden.

Tämän sarjan kaksi aiempaa osaa olin lukenut pari vuotta sitten, mutta kolmatta osaa en löytänyt mistään. Onneksi koko sarja osui silmääni kirpputorilla. Pääsin viimein jatkamaan Meghanin tarinaa ja lukemalla ensimmäiset osat uudelleen. Voin vain sanoa, että Rautakuningatar ei pettänyt nousseita odotuksiani kertaakaan. Sarjan edetessä tutut ja uudet hahmot vilkastavat tarinaa ja juoni kiertyi hengästyttävään silmukkaan. Pelkäsin hetken, etten tapaisi kirjassa Grimalkinia, mutta onneksi näin ei käynyt. Ashin ja Meghanin poikkoilua oli ihastuttavaa seurata, eikä loppu ollut muuta kuin kirjan arvoinen. Julie Kagawa sai minut hapuilemaan kohti seuraavaa osaa ja toivon sen olevan aiempien veroinen!

Yksinkertaisesti hurmaava kirja. Tässä kirjassa on selvästi enemmän romantiikkaa kuin edellisissä osissa, etenkin ensimmäiseen osaan verrattuna, mutta itse nautin tästä suunnattomasti. 

Päähenkilö Meghan on kasvanut ja kehittynyt paljon ja on tullut rohkeammaksi sekä hahmoksi, jota on helpompi kunnioittaa. Hän on aina valmis puolustamaan ystäviään ja taistelemaan heidän puolestaan, joka on kyllä valtava muutos ensimmäisen kirjan Meghaniin, joka oli ujo ja kokematon tyttö. Ash näyttää uusia puolia itsestään ja hänen ja Meghanin suhde on myös suuressa osassa tarinaa. Heidän romanssinsa on ihanaa ja hellyttävää luettavaa, josta kyllä nautin suuresti. Puck hyväksyy roolinsa Meghanin elämässä tämän parhaana ystävänä ja hänen ja Ashin välitkin paranevat pikkuhiljaa, joka on mielestäni hieno asia. Kirjassa ei tule paljon uusia hahmoja, mutta monet vanhat hahmot näyttäytyvät uudessa valossa, joka tuo kyllä kiehtovan lisän tarinaan. 

Juoni on jälleen koukuttava ja ennalta-arvaamaton, vaikka itse päättelinkin pari kertaa suuria paljastuksia jo monta hetkeä aiemmin. Kirjan loppu on kyllä yllättävä, se täytyy myöntää. Onhan se sellainen kohta, jonka jälkeen janoaa jatkoa, mutta en kuitenkaan luonnehtisi sitä suosikikseni. 

Aion aivan varmasti lukea sarjan viimeisenkin osan ja suosittelisin tätäkin kirjaa kyllä oikein mielelläni kaikille fantasiasta nauttiville.