Perhosen varjo

Tylsä ja pitkäveteinen kirja. Raskasta luettavaa, ei herättänyt mielenkiintoa. Ärsytti päähenkilön pakkomielle laihduttamisesta vaikka toisaalta en ole ennen lukenut kirjaa anorektikon elämästä, avarsi maailmaa.

Kannen ja takakannen tekstin perusteella olisin odottanut tältä kirjalta enemmän. Mila Teräkseltä ehkä kaikki nuorten ja nuorten aikuisten kirjat on tullut luettua, ja täytyy sanoa, että selvästi keskitasoa huonompi. En sano, että tämä olisi huono, mutta selvästi huonompi. Linnea oli jotenkin luonnosmainen hahmo, idea oli kyllä, mutta tuntuu, että hänen ajatuksensa ja ajatusmaailmansa olisi ollut jotenkin liian- miten sen nyt sanoisi- lapsenomainen. Olisin kaivannut enemmän jotain kipinöintiä Linnean ja Liekin välille, mutta sitä ei siitä oikein löyttynyt. Aika keskinkertainen kirja, ei jää muistiin.

Perhosen varjossa on oikeastaan vaan yksi hahmo, johon keskitytään, muut ovat vain etäisiä sivuhahmoja, jotka vain piipahtavat mukana tarinassa ja katoavat sitten takavasemmalle. Ja ainoa hahmon, Linnean maailmaan ei pääse kunnolla sisälle. Teräs kuvailee kyllä hyvin anoreksisen ajatuksia ja vanhempien eron aiheuttamia ongelmia, mutta syvempää pohdiskelua ei tule, vaikka kuinka odottaa. Ja harmittaa sanoa näin, mutta loppu oli liian nopeasti ja helposti tehty, kuin kirjailijalta olisi loppunut ajatukset ja mielenkiinto kesken. Koko kirja on luonnosmainen, kuin pelkkä raakile vielä, jonka perusidea ja juonenkäänteet on kirjoitettu, mutta joka vaatisi lisää syvyyttä, pohdiskelua ja ylipäätään kaikkea vielä lisää. Perusidea on hyvä, mutta toteutus ei yksinkertaisesti vain onnistunut. Aiheesta olisi kyennyt kirjoittamaan vielä kaksikertaa enemmän tekstiä.