Karikko

Takakansi ei anna kirjalle oikeutta. Jouduin hetken totuttelemaan kirjailijan ehka jopa hiukan tekotaiteelliseen (raja sen ja täydellisyyden välillä on veteen piirretty) kirjoitustyyliin. Loppu oli kaunis ja pisti minutkin miettimään. Kaunis tarina kerrassaan.

Kirjan takakansi ei tosiaan antanut oikeutta kirjalle, jonka takia jäi tämä monta kertaa kirjastossa hyllyyn, kun en osannut päättää lainaisinko vai enkö. Lopulta kaverini "haastoi" minut tämän lukemaan, ja hyvin iloinen olen että luin.

Alku oli hiukan tahmea, turhan tekotaiteellisen tuntuine enkä saanut oikein otetta kirjan ideasta. Loppua kohden kertomus parani, ja aivan loppu oli sykähdyttävä - kokonaisuutena erittäin hieno tarina. Hahmoihin oli helppo samaistua, ja idea oli mukavan omaperäinen.

Takakansitekstin perusteella odotin kirjan olevan jotakin ihan erilaista. Kai se on syynä, että hieman petyin. Alku oli ihan okei ja siinä oli kauniitakin kohtia, mutta loppua kohti mielenkiinto alkoi hiipua.

Tähän kirjaan ei voi muuta kuin rakastua. Se on niin tummasävyinen ja kaunis tarina, jopa synkkä. Mitjan ja väljen kohtalot ovat kytköksissä toisiinsa tavlla, jota ei voi kuin ihmetellä. Kirja herättää minussa voimakasta surua ja myötätuntoa hahmojen, eteenkin äidin puolesta. Karikko vetää puoleensa, eikä salli lukijan herpaantua hetkeksikään. Loppu on kaikesta huolimatta niin onnellinen kuin täklaisessa tapauksessa voi olla. Mukana on haikeutta ja kuolema sävyttää sivuja omalla värillään.
Kokonaisuus oli onnistunut ja saumaton. Kuvitustakin oli. Kuvat elävöittivät jo valmiiksi luotua tunnelmaa. En voi muuta kuin onnitella Seita Parkkolaa huikeasta, kauniista ja parhaasta kirjasta jonka olen ikinä lukenut.

Aika tylsän alun jälkeen tykästyin kirjaan kovastikin. Henkilöt olivat uskottavia ja juoni hyvä. Välillä tuntui ettei pystynyt lopettamaan lukemista. Loppuratkaisu oli yllättävä ja koko kirja välttyi yleisestikin tietyiltä fantasiakliseiltä. Itselleni kirjasta tuli myös jollain hassulla tavalla mieleen Peter Pan.

Kaikenkaikkiaan Karikko jätti jälkeensä hyvän lukukokemusken ja uskoisin tutustuvani myös muihin Seita Parkkolan kirjoihin.