Terveiset Kutturasta
Sidottu, kansipaperi.
Suomi on ajautunut umpikujaan. Maa on jakautunut rikkaaseen Etelään ja köyhään Pohjoiseen. Kuntarajat on vedelty miten sattuu, palvelut puristettu kasvukeskuksiin ja maaltamuutolle pantu piste hallituksen päätöksellä. Helsinki ei enää halua maalaisia vaivoikseen.
Lopulta lappilaisten kuksa menee nurin, ja korvesta nousee nyrkki. Pohjois-Suomi julistautuu itsenäiseksi. Alkaa sisällissota.
Oula on poromiesten päällikkö, Saamen vapautusrintaman komentaja. Johtaessaan joukkoaan kohti Etelän kaupunkeja hän saa osakseen valtamedian pelonsekaista palvontaa.
Helsinkiläistynyt alikersantti Jesse Purola on päättänyt näyttää maalaisille, mistä katukiveys alkaa. Hänellä on vastassaan Pohjoisen moottorikelkkasoturit, alaisinaan tositeeveen kasvattamat lähiöjermut.
Kun pöly laskeutuu, tapahtumat ovat jättäneet jälkensä koko kansakuntaan.
Terveiset Kutturasta on täsmäkirja kuntauudistuksen kourissa kiemurtelevaan maahan. Se on syrjäseutujen sotahuuto, mutta terveiset sattuvat niin metropoliin kuin maalaispitäjään.
*
Ne tappoi Pohjoisen. Veti veret suonista ja jätti kylmänä hangelle.
Ne teki sen aseella, joka on vaarallisempi kuin kaikki maailman tylpät ja terävät esineet yhteensä. Panoksessa on enemmän ruutia kuin yhdessäkään kranaatissa, se on raskaampi kuin ohjus ja älykkäämpi kuin täsmäpommi. Liikkuvia osia ase sisältää enemmän kuin kokonaisen armeijan kiväärit. Lataaminen käy hitaasti, mutta kun ase on puhunut, kaatuu kylät ja kaupungit.
Maakunnat.
Sellaiset kuin Lappi ja Kainuu.
Ne tappoi Pohjoisen enemmistön päätöksellä.
”Ilman Helsinkiä Suomi olisi kuin tontti Posion keskustassa. Joutomaata, horsmikkoa. Kuten koko Pohjois-Suomi Oulusta Utsjoelle.” – Jesse Purola, Etelä-Suomen puolustusvoimien ryhmänjohtaja
”Inarissa luonto on syntyjään täydellinen. Kivi on kaksi miljardia vuotta vanhaa, puusto pääasiassa petäjää. Kuivilla kankailla sekaan ei kasva turhia täytteitä.” – Oula, Saamen vapautusrintaman komentaja
*
Arvosteluotteita:
"Mikko-Pekka Heikkisen Terveiset Kutturasta on erittäin hauska ja terävänäköinen romaani." – Anssi Lehtimäki, Pohjalainen
”Mikko-Pekka Heikkinen on kirjoittanut Pohjois-Suomen ja Kainuun ihmisten puolesta väkevän romaanin.” – Eero Marttinen, Kaleva
”Eikä kukaan voi kiistää, etteikö Heikkisestä olisi muhimassa Arto Paasilinnan ja Veikko Huovisen arvoinen tarinankertoja, joka kuorii giganttista Suomi-neitobrändiä viheliäisesti pienten ihmiskohtaloiden kautta. Hienoa on sekin, että huovislainen pohdiskelu on siirretty tehokkaasti nykyaikaiseen kerrontaan.” – Matti Tieaho, Kymen Sanomat
”Työkseen lukevana harvoin odottaa, että pääsisi töistä kotiin lukemaan kirjaa.” – Matti Tieaho, Etelä-Saimaa
”Uusimmassa romaanissaan Heikkinen on pannut mielikuvituksensa liikkeelle ja rakentanut jo tapahtuneen pohjalle hersyvän humoristisen tulevaisuudenkuvan, jonka pohjavire on kuitenkin vakava.” – Juha Pikkarainen, Yle Uutiset
”Heikkinen on kirjoittanut sujuvasanaisen kirjan, jonka toiminnallisen tason alla piilee hyvinkin tulenarkoja kysymyksiä.” – Hannu Niklander, Savon Sanomat
Mikko-Pekka Heikkinen
Mikko-Pekka Heikkinen (s. 1974 Kajaani) on suomalainen toimittaja ja kirjailija. Heikkinen on kirjoittanut ylioppilaaksi Suomussalmen lukiosta 1993. Hän on opiskellut Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa filosofiaa. Heikkinen on työskennellyt Helsingin sanomissa eri tehtävissä 1990-luvun lopulta lähtien. Heikkinen harrastaa retkeilyä, juoksemista, purjehdusta ja elokuvia.
Vuonna 2010 julkaistiin Mikko-Pekka Heikkisen esikoisteos, novellikokoelma Nuorgamin Alkon tuho – ja muutama erätarina.
Kuva: Juha Metso / Johnny Kniga.
Muita teoksia kirjailijalta Mikko-Pekka Heikkinen
Kirja-arvioita
Tämä tarttui mukaan R-kioskilta. Pidin tässä kirjassa Jessen pohdintoja siitä, miten Koskela olisi tehnyt kussakin tilanteessa. Myös kirjassa mainittu Taistelutoverit tv-sarja tuli katottua. Voisin uskoa, että tässä kerrotut voimaerot voisivat pitää paikkansa, jos tulisi helsinkiläisille tälläinen tilanne vastaan.