Inferno

Dan Brownin kirjat muuttuvat jatkuvasti paremmiksi. Jo Brownin edellinen teos Kadonnut symboli oli selkeästi parempi kuin hänen aikaisemmat kirjansa. Ja vaikka Inferno ei ehkä aivan täydellinen olekaan, se silti nappaa lukijansa tiukkaan puristukseen, eikä päästä irti ennen kuin vasta aivan viimeisillä sivuilla.

Vaikka kirja onkin massiivisen kokoinen (466 sivua ja tavattoman pieni fontti), se on nopea lukea. Sitä ei voi päästää irti käsistään. Juoni on mielenkiintoinen ja Brown on ladannut sinne aikamoisia käänteitä. Kaksi suurinta juonenkäännettä tuntuvat kuin napakkana iskuna vasten kasvoja. Ja kun on päässyt siihen viimeiseen juonenkäänteeseen, ei sen jälkeen pysty lopettamaan ennen kuin koko kirja on luettu.

Kirjassa liikutaan historiallisissa maamerkeissä, sekä tutustutetaan lukijaa Danteen, taiteeseen ja arkkitehtuuriin. Silti mysteeri, jota yritetään ratkoa on täysin nykyaikainen ja siksi hitusen uskottavampi kuin vaikka Enkelien ja demonien juoni. Välillä Brown hieman jaarittelee ja toistaa itseään, mutta muuten juoni jyllää eteenpäin kuin höyryveturi. Kirjan aihe oli hyvä ja ajankohtainen.

Sanalla sanoen: mahtava.