Kukaan ei kaipaa sinua

Lue lisää ...

Luin tätä kirjaesitelmäkirjaksi ja tuntui, että teksti oli todella ontuvaa ja juoni kulki ihan liian hitaasti. Jatkoin silti lukemista ja kun pääsin johonki puoleen väliin niin juoni alkoi kulkea paljon paremmin. Kirja ei ollut mikään huono, muttei suosikkinikaan. Olihan se toki ihan jännittävä ja toiminnallinen loppua kohden ja jäi kutkuttavasti kesken! Idea oli sitä paitsi sopivan karmea ja hyvä. Kirja oli ihan mielenkiintoinen ja koukuttava, vaikka alussa juoni kulkikin todella hitaasti. Jäin silti odottelemaan jatko-osia ja suosittelen kirjaa jännityksen ystäville. Hahmoista pidin todella paljon, etenkin Noan periksi antamattomuus oli hienoa. Peteristä ja Codysta pidin myös paljon. Jostakin syystä en tykännyt Amandasta ja olisin toivonut enemmän romanssin poikasta Peterin ja Noan välille, mutta ehkä sitten seuraavissa osissa.

Lue lisää ...

Kirja on kirjoitettu… No tuota. Ei oikeasti, jos kirja on kirjoitettava kirjakielellä, sen voi kirjoittaa kirjakielellä. Mutta jos tarkoitus on kosiskella lukijakuntaa ”nuorisokielellä”, voisi siihen hiukan nähdä vaivaa. Pari kirosanaa sinne tänne väkisin tungettuna ei nuorenna tekstiä. Muutoinkaan kieli ei kovin innostanut. ”Noa meni kylppäriin.” Aha. Meni. Ei kävellyt, juossut, ravannut, talsinut, löntystellyt, madellut, liukunut, kontannut, nilkuttanut, ontunut, rynnännyt, lentänyt tai pyrähtänyt. Joo, alkuperäiskieli ei ole niin synonyymirikas kuin suomi, mutta ehkä sen wentin olisi voinut jollain muulla sanalla korvata. Haktivisti on kiva sana, sen myönnän. Onneksi se esiintyi kirjassa jotain about viisi kertaa. Kaikki selitetään. Lukija ei koe mitään. Peter oli charmikas nuorimies ja kaikki tytöt rakastivat häntä. Ai aha. Ja kuka hitto hänet oli kirjan ajaksi kaapannut kun tähän charmiin ei päästä käsiin? Peter oli lahna. Kauniisti sanottuna. Flegu rich bitch, joka oli hämmentävän avuton ollakseen kait kirjan paras hakkeri. Aaaaargh. Vähän luonnetta peliin, jätkä. Jos olisin ollut Amanda, olisin heivannut kaverin… No, ennen kuin olisimme edes aloittaneet. Noa oli jees, paremmin toteutettuna olisin rakastanut oikeasti. Sivuhenkilöt riemastuttivat. Todella. Yhden sivun Pam-tuttavuus jättää Ethan-vauvansa juuri tapaamiensa Noan ja Peterin hoiviin. Tuosta noin vain. Se, että kirjassakin vähän ihmeteltiin asiaa, ei pelasta mitään. Pam oli kai oikeasti jossain pilvessä. ”Hmm joo siis Cody paiskii pitkää päivää kun se opiskelee ja mä oon yksin muksun kanssa mut ei se mua haittaa oikeesti kyllähän se sit korvaantuu ku se alkaa saamaan hyvää palkkaa siis kiva tavata oota mä meen kauppaan pitäkääs mun beibistä huoli jookos kiitos.” Ja nämä alkukirjan lääkärit. Ymmärsin, että Noa oli aika arvokas kaveri tämän leikkauksensa jälkeen ja porukat toivoivat tämän heräävän… Eikä kukaan ollut keksinyt selitystä leikkuupöydältä heräämiselle ennen heräämistä? Ja se, miten kuusitoistavuotias pääsee pakoon niin helposti… Tavalliset pahikset olisivat hiukan virkeämpiä. Ärsyttää. Kukaan ei kaipaa sinua sisältää paljon nimiä, jotka jostain syystä eivät mene sekaisin, vaikka hahmot saattavat esiintyä vain puheessa. Hakkerikirja, jossa oli häiritsevän vähän nörttäystä. Tai no siis, oli aika paljon, mutta… Muistan vain alusta jotain, sitten ne printatut jutut ja FBI:n kutsumisen. Enemmän tässä oli… Tyhjäkäyntiä. Ei mitään. Varastetaan auto ja ollaan ihan kikseissä, kun ei pumpulissa kasvetun elämän aikana olla koskaan tehty mitään laitonta. (Eikun mitä, kaveri oli perustanut hakkerisivuston, joka kosti pahoille ihmisille imemällä pankkitilit tyhjiin tai levittämällä salaisia tiedostoja. Joo moi.) En tiedä mitä ylimääräinen kateenkorva vaikuttaa kroppaan, mutta kyseenalaistan silti kaiken, mitä Noalle tapahtui. ”Enmä.” Totta puhuttuna mulla ei taaskaan ollut mitään käsitystä kirjan sisällöstä. Tietokonejuttuja… ja niin. Kansi oli kiva. Viimeisin compjuutterijutska, jonka kävin katsomassa, oli Trancendence. Johnny Depp oli kivempi tietokone kuin mikään tässä esiintynyt. Suurin kompastus tässä on teksti. Ei nyt suoria virheitä, mutta yksitoikkoista, masentavaa, yrittävää. Teollista. Joskus yhdentoista ikäisenä olisin oikeasti voinut pitää tästä… Paitsi, että vitut ja collegesuhteet olisivat tehneet pikkuhukan olon epämukavammaksi. Kun jutut olivat niin ”aikuisia”. Tällä hetkelle tunnun pitelevän kirjaa, joka on väkisin ylennetty osastolta ”lapset & nuoret” osastolle ”nuoret aikuiset”. Ihan hyvän mielen kuitenkin sai lukemalla tämän. Kevyttä viihdettä, ei pahemmin tarvinnut ajatella.

Lue lisää ...

Pidin tästä kirjasta, varmaan erityisesti ton hakkeri jutun takia... :D Luen paljon tämän tyyppisiä kirjoja ja tämä pääsi parhaiden listalle! Juoni oli hyvä ja salaperäinen auttaja oli aika ihana! Toi hakkeriyhteisö oli musta tosi hieno ja tää kirja oli ehkä vähän synkkä, mutta tää sai kyllä mut nauramaan, ja hymyilemään ja ärsyyntymään :) Ja mä nyt en keksi mitään mistä antaa miinusta, joten näillä mennään!

Lue lisää ...

En pitänyt tästä kirjasta kovinkaan paljon. Se jankkasi paikoillaan, ja jotenkin juonen pystyi heti arvaamaan. Päähenkilöiden välinen "kipinä" pääsi näkyviin vasta lopussa, mikä ärsytti hieman. Osa kohdista oli oikeasti kuitenkin hyviä ja henkilöt rakennettu loppujen lopuksi hyvin, joten aion lukaista kyllä jatkot.