Uuden maan päätarina jatkuu siitä, mihin edelliset osat loppuivat. Harmi, kun en huomannut, että edellisten osien kertaus oli kirjan lopussa. Toki ilmankin tuli toimeen, vaikka vuosien varrella edellisistä osista palasia oli jo unohtunut. Juoni etenee, mutta kerronnassa keskitytään paljon henkilöiden menneisyyteen. Toby kertoo lapsenlailla uteleville crakelaishumanoideille - uusihmisille - tarinoita menneistä tapahtumista ja vähän muustakin. Henkilöistä keskitytään ensisijaisesti Zebiin. Koska tapahtumia käydään läpi tarinoiden kautta, kerronta on melko kepeää, humorististakin välillä. Hahmoina hyväuskoiset ja luottavaiset, laulavat ja kehräävät crakelaiset ovat hauskoja, tosin myös rasittavia jatkuvine kysymyksineen. Varsinkin nuori Mustaparta, joka alkoi oppia ihmisten juttuja, kuten kirjoittamaan, sulatti sydämen.
Lukukokemuksena kirja ei ollut täydellinen kaikilta osin, vaikka jälkimaku olikin varsin hyvä. Mm. joihinkin ihmissuhde kuvioihin ei riittänyt kiinnostusta. MaddAddam trilogian synkkä tulevaisuuskuva on uskottavasti luotu. Uusi maa on onnistunut päätös sarjalle, jonka sanomalla on merkitystä.
