Herran tarhurit

Atwoodin Herran tarhurit on Oryx ja Craken rinnakkaisteos, jonka voi mielestäni lukea myös omana teoksenaan. Suosittelen kuitenkin lukemaan ensin Oryx ja Craken, sillä tarina nivoutuu yhteen.

Vastapainona Oryxille ja Crakelle Herran tarhurit keskittyy maailmanloppuun valmistautuvaan uskonlahkoon, jolle luonto on pyhä asia. Tarhurit pyrkivät elämään luontoa riistämättä joutuen usein elämäntyylillään yhteiskunnan halveksimiksi. Mielenkiintoisen sisarteoksen Herran tarhureista tekee myös se, että Oryx ja Crake kertoo tarinan miesten näkökulmasta kun taas Herran tarhurit keskittyy naispuolisten henkilöiden näkökulmaan. Kontrastia luo myös se, että kun Oryx ja Crakessa päähenkilöt ovat jokseenkin vastenmielisiä, Herran tarhureiden päähenkilöistä Tobysta ja Renistä on pääasiassa helppo pitää.

Annan Herran tarhureille neljä tähteä: kirja oli sisarteoksena loistava ja täydensi Oryxia ja Crakea. Omana teoksenaan Herran tarhurit ei kuitenkaan säväyttänyt samalla tavalla kuin sisarteoksensa. 

Herran tarhurit ei ole varsinaisesti Oryx ja Craken jatko-osa vaan sen rinnakkaisteos. Kirjoissa on eri päähenkilöt, mutta samoja henkilöitä esiintyy molemmissa kirjoissa ja tarinat yhdistyvät lopulta. Tarinaa kerrotaan kahden erilaisen naisen suulla ja näkövinkkelistä vuorotellen - vahvan Tobyn ja heikomman muiden tukeen turvautuvan Renin. 

Kirja tuntui vaisummalta kuin Oryx ja Crake – tunnelma oli välillä jopa harras. Herran tarhureissa keskityttiin paljon elämään uskonnollisen kultin suojissa, kultin joka oli syntynyt vastavoimana ja selviytymiskeinona muun maailman taantumiselle. Vaikka Herran tarhurit oli hyvä, se ei valitettavasti kolahtanut lainkaan samalla tavalla kuin Oryx ja Crake.