Kirja on hyvä, tykkäsin erityisesti hauskoista hahmoista (Kingsley on lempparini). Myös viittaukset taiteeseen ja kirjallisuuteen (mm. Gootin Venus, Hebe Poppanen) ovat hyviä. Kuvat ovat myös hienoja ja hyvin piirrettyjä. Rakastan Lucy Borgiaa!!! Hän on niin ihana!!
Alkuteos ilmestynyt 2013. Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Liitteenä minikirja Ismael Viiksi, Muuan hiiri muistelee. Suomentanut Kristiina Drews. Sidottu.
Cost-lastenkirjapalkinto 2013.
Ada Gootti on lordi Gootin ainoa lapsi. He asuvat kaksin valtavassa Kalmatollon kartanossa Kalmanmaan kreivikunnassa. Lordi Gootti on sitä mieltä, että lasten tulee kuulua muttei näkyä. Niinpä Adan täytyy käyttää isoja tömiseviä saappaita, jotta lordi Gootti kuulee tytön askeleiden lähestyvän ja saattaa väistää tämän livistämällä lukukammioonsa. Ada ei isäänsä juuri näe, ja tiuhaan vaihtuvista kotiopettajattarista ei ole ystäviksi, joten hän on oikeastaan aika yksinäinen.
Kaikki muuttuu eräänä iltana, kun Ada tapaa huoneessaan aavemaisen hiiren nimeltä Ishmael. Yhdessä he päättävät selvittää, mitä kummaa Kalmatollon kartanon pölyisissä nurkissa ja unohtuneissa kolkissa oikein on meneillään.
Ada Gootti ja hiiren haamu on vastustamattoman outoja henkilöhahmoja, nokkelaa huumoria, unohtuneita vieraita, puutarhatonttuja, aaveita ja muita karmeuksia vilisevän Ada Gootti -sarjan ensimmäinen osa. Se palkittiin Costa Children’s Book Awardilla vuoden parhaana lastenkirjana 2013. Kieliasusta vastaavat huippusuomentajat Jaana Kapari-Jatta ja Kristiina Drews.
Adlibris: Katso Adlibriksestä
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella. Ada Gootti
Kaikki sarjatiedot →Kirjasarja
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
3 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Ensimmäiseksi kiinnotin huomioni Chris Riddellin lastenromaaniin Ada Gootti ja hiiren haamu huomatessani, että sen kannessa hehkuu hopeafiligraani, jonka koukeroihin on piilotettu kalloja. Riddell tunnetaan lastenkirjojen kuvittavana ja kuvat olivatkin eghdottomasti teoksen vahvuus. Teoksen suomentaja Jaana Kapari-Jattaa leikittelee kielellä tuttuun tapaansa.
Lordi Gootti, runoilija, asuu tyttärineen ja palveluskuntineen Kalmatollon kartanossa. Päähenkilönä seurataan Adaa, jonka tulee kuulua, mutta ei näkyä. Isänsä määräyksestä hän käyttää isoja, tömiseviä kenkiä kulkiessaan kartanossa, Näin siksi, että lähestyvä ääni antaisi aikaa isälle mennä piiloon tytärtään. Menetettyään vaimonsa nuorallakävelyonnettomuudessa, Lordi on välttellyt Adaa, joka on perinyt thessalonikilaisen äitinsä ulkonäön.
Lordi on järjestämässä juhlat, joihin kuuluu niin metaforinen polkukisa kuin sisämetsästystä. Adan utelias luonne johdattaa hänet juhlien taustalla olevan kieron suunnitelman keksinmurupolulle. Juonittelija on eräs kartanon palvelijoista ja Ada aikoo paljastaa hänen aikeensa isälleen, jos tämä vain kestäisi katsoa häntä riittävän pitkään, jotta ehtisi selittää päätelmänsä. Adan apuna toimii kummitus-hiiri Ishmael, joka on joutunut niin lilliputtien kuin jättiläisten vangitsemaksi. Tarinan aikana Ada löytää myös muita uusia ystäviä.
Vauhtia. komediaa ja vaarallisia tilanteita pursuilevassa tarinassa on paljon samaa kuin muidenkin brittiläisten sanataitureiden kuten Roald Dahlin ja David Walliamsin tuotannoissa. Ei siis olekaan ihme, että näiden kirjailijoiden teoksia julkaistaan myös suomeksi.
Riddell on selvästi paljon lukenut mies, sillä teoksessa runsaasti viittausia klassikkoihin, satuihin sekä historiallisiin henkilöihin. Näitä, joskus ovelastikin piilotettuja viittauksia oli hauskaa bongailla ja avata niiden merkityksiä.
Riddellin luomaa maailmaa tukee hyvin persoonallinen kuvitus antaa tarinalle pullataikinamaista sitkoa ja sitoo tarinaa kauniisti yhteen. Vaikka teos on suunnattu nuoremmille lukijoille, tätä teosta voivat hyvllä mielein lukea myös varttuneemmatkin ihmiset, mukana on nimittäin tasoja, jotka osoitetaan aikuisille, jotka lukevat tarinaa ääneen.
Chris Riddellin "Ada Gootti ja hiiren haamu" (Gummerus, 2015) on lapsille suunnattu fantasiaromaani, jonka nimen voinee piirtää samaan kummalliseen sukupuuhun kuin Addams Familyn ja Emily the Strangenkin.
En kamalasti jaksanut innostua lukemastani. Suurimmaksi ongelmaksi kohdallani taisi muodostua juonen mitäänsanomattomuus, sillä tarinaa tunnuttiin kannattelevan eteenpäin sillä, että näyttämölle marssitettiin uusia ja entistä oudompia hahmoja. Lisäksi kohderyhmä tuntui olevan kirjailijalta hieman hakusessa; myönnän hymyilleeni useammalle intertekstuaaliselle viittaukselle, mutta veikkaanpa, ettei kovin moni alakoululainen tunne erityisen hyvin 1800-luvun kirjallisuutta (mukavaa tietysti, ettei lastenkirjallisuudessa aina mennä sieltä mistä aita on matalin).
Chris Riddell on haastattelussa todennut ihailevansa John Tennielia, ja kieltämättä kirjan runsaassa kuvituksessa onkin löydettävissä vaikutteita hänen töistään.
Risingshadow
