Mätä yllätti kaikesta alun skeptisyydestäni huolimatta tai juuri sen takia todella positiivisesti: pidin tästä toisesta osasta melkein yhtä paljon kuin sarjan aloitusosastakin. Voinee olla, että olin laittanut odotukset matalalle, koska tiesin, että tarinassa siirrytään tuttuun maailmaan, meidän maailmaan, ja epäilin sen toimivuutta. Syyttä suotta, Pettersen on osannut loihtia otteessaan pitävän ja kiehtovan tarinan jälleen kerran. Tässä toisessa osassa ryykättiin ympäri Eurooppaan ehkä hitusen liian paljon minun makuuni, mutta muuten en juurikaan löydä arvosteltavaa. Hirka oli edelleen toimelias hahmo, joka toteutti eikä vaan odottanut, että joku muu tekee hänen puolestaan. Hirkan hahmo myös kehittyi hurjasti tässäkin tarinassa, sitä oli ilo seurata. Mielenkiinnolla odotan, että millainen seikkailu sarjan päätösosassa odottaa, ja pysyykö Hirka edelleen yhtä kiinnostavan hahmona.
Korpinkehät #2 / 3
Mätä
- Julkaistu
- 29.4.2016 (Jalava)
- Alkuperäinen nimi
- Råta
- Englanniksi
- The Rot (2021) →
- Suomentanut
- Eeva-Liisa Nyqvist
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
3 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Jälleen kerran Hirka sai juonen heräämään eloon. Rakastuin sivuhenkilöihin ja välillä tuli huudettua Rimelle, kuinka hänen olisi pitänyt toimia eri tavalla. No, ehkä Rime kuuli huutoni, sillä päätökset johtivat hänet toiminnan keskelle. Hirka ei todellakaan jäännyt muiden varjoon, vaan selviytyi mitä ihmeellisempien vaarojen halki kohti tavoitettaan! Suosittelen luettavaksi.
Mätä onnistuu olemaan vähintään yhtä hyvä ja mielenkiintoinen kuin edeltäjänsä Odininlapsikin. Hieman lisää olisin kaivannut Yminmaan poliittisia kuvioita/juonitteluja, mutta eiköhän päätösosa kuittaa sen nälän ilmestyessään... :D