Mätä
Alkuteos ilmestynyt 2014. Suomentanut Eeva-Liisa Nyqvist. Kansi ja kartta: Siri Pettersen. Sidottu. Nidottu laitos 2017.
Kuvittele joutuvasi pakenemaan aivan oudossa maailmassa.
Ilman identiteettiä. Ilman perhettä. Ilman rahaa.
Seuranasi vain synkkä, vahvistuva tieto siitä, kuka olet.
Hirka on joutunut kuolevaan maailmaan, kamppailuun saalistajiensa ja kuolleena syntyneiden kanssa. Maailmaan, jossa hän antaisi mitä vain nähdäkseen jälleen ystävänsä Rimen. Mutta eloonjäämisestä taisteleminen ei ole mitään sen rinnalla, mitä tapahtuu, kun Hirka ymmärtää kuka hän todellisuudessa on.
Tuhannen vuoden ajan mädän lähde on tahtonut päästä vapauteen. Sen vapauden vain Hirka pystyy tarjoamaan.
Mätä on jatkoa kriitikoiden myös Suomessa ylistämälle, suursuosioon nousseelle Korpinkehät-trilogian ensimmäiselle kirjalle, Odininlapselle. Mädässä ahneus, kostonhimo ja kuolemanpelko kietovat lukijan otteeseensa aina veret seisauttavaan loppuun asti.
Siri Pettersen
Siri Pettersen (s. 1971) kasvoi Pohjois-Norjan Tromssassa, jossa linnut saalistavat merestä, vuoret syöksyvät vuonoihin ja jossa pienimmille kerrotaan yhä, että revontulet vievät tuhmat lapset. Kirjoittamisen ohella hän työskentelee graafisena suunnittelijana.
Korpinkehät
"Korpinkehät-trilogiasta on tullut ilmiö: se on noussut fantasian yleensä sivuuttavien päivälehtien palstoille ja sarjakuvien aiheeksi ja kasvattanut laajan, innokkaan fanijoukon. Kotimaassaan Norjassa sarjan kirjat ovat niittäneet merkittäviä palkintoja."
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Kirja-arvioita
Mätä yllätti kaikesta alun skeptisyydestäni huolimatta tai juuri sen takia todella positiivisesti: pidin tästä toisesta osasta melkein yhtä paljon kuin sarjan aloitusosastakin. Voinee olla, että olin laittanut odotukset matalalle, koska tiesin, että tarinassa siirrytään tuttuun maailmaan, meidän maailmaan, ja epäilin sen toimivuutta. Syyttä suotta, Pettersen on osannut loihtia otteessaan pitävän ja kiehtovan tarinan jälleen kerran. Tässä toisessa osassa ryykättiin ympäri Eurooppaan ehkä hitusen liian paljon minun makuuni, mutta muuten en juurikaan löydä arvosteltavaa. Hirka oli edelleen toimelias hahmo, joka toteutti eikä vaan odottanut, että joku muu tekee hänen puolestaan. Hirkan hahmo myös kehittyi hurjasti tässäkin tarinassa, sitä oli ilo seurata. Mielenkiinnolla odotan, että millainen seikkailu sarjan päätösosassa odottaa, ja pysyykö Hirka edelleen yhtä kiinnostavan hahmona.
Jälleen kerran Hirka sai juonen heräämään eloon. Rakastuin sivuhenkilöihin ja välillä tuli huudettua Rimelle, kuinka hänen olisi pitänyt toimia eri tavalla. No, ehkä Rime kuuli huutoni, sillä päätökset johtivat hänet toiminnan keskelle. Hirka ei todellakaan jäännyt muiden varjoon, vaan selviytyi mitä ihmeellisempien vaarojen halki kohti tavoitettaan! Suosittelen luettavaksi.
Mätä onnistuu olemaan vähintään yhtä hyvä ja mielenkiintoinen kuin edeltäjänsä Odininlapsikin. Hieman lisää olisin kaivannut Yminmaan poliittisia kuvioita/juonitteluja, mutta eiköhän päätösosa kuittaa sen nälän ilmestyessään... :D