Hiekka

"Hiekka" tarttui sattumalta kirjastossa mukaani eikä Hugh Howey ollut minulle etukäteen tuttu, joten odotuksia ei ollut etukäteen. "Hiekan" perusidea heikan peittämästä dystopia-maailmasta on jollei omaperäinen, niin ainakin lukijan kiinnostuksen herättävä alkuasetelma. Tarinaa kuljetetaan neljän sisaruksen Vicin, Palmerin, Connerin ja Robin sekä heidän äitinsä kautta. Hahmoista Vic oli minusta kiinnostavin, kun taas pojat jäivät kertojanäkökulmista huolimatta jotenkin valjuiksi.

"Hiekan" maailmasta ja yhteiskunnasta jätetään varmasti tarkoituksella paljon hämärän peittoon. Idea hiekkasukelluksesta on maailmaa itseään omaperäisempi ja oikeastaan se pelastaa tarinan. Ilman hiekkasukellusta "Hiekka" olisi paikoitellen juoneltaan melko mielenkiinnoton, mutta hiekkasukelluskohtaukset toimivat ja tuovat hyvää jännitystä sopivassa suhteessa. Juoni pysyy ihan hyvin koossa, joskin "pahisten" motiivit jäivät minulle lopulta vähän epäselviksi. Ehkäpä tästä on tulossa jatko-osa, jossa paljastuu lisää.

Hiekka tempaisi mukaansa välittömästi. Eletään hiekkaerämaassa, missä selviytymisen eteen on tehtävä rankasti töitä. Hiekka tunkeutuu joka paikkaan. Koko maailma on yhtä hiekkaa. Ehkäpä siksi hiekasta käytetään hauskasti eri nimityksiä, riippuen olomuodosta tai mihin hiekka on tunkeutunut.

Hiekkasukeltajat ovat aarteen etsijöitä, jotka etsivät muinoin hiekkaan hautautuneesta kaupungista vanhaa tavaraa. Hiekassa sukeltamisen voi hyvin rinnastaa syvänmeren sukellukseen. Hiekkasukelluksessa on samalla tavalla painevaihtelut ja mm. pintaan nousemisessa on omat sääntönsä. Sukelluksen kuvailussa aistii hyvin klaustrofobisen tunnelman. Maagista tunnelmaa saa taasen aikaiseksi hiekkasukeltajien kyky muovata hiekkaa ajatuksen voimalla.

Tarinan keskiössä on kolme veljestä ja sisko. Myös heidän äitinsä on maisemissa, mutta etääntynyt perheestään. Silloin tällöin ihmisiä lähtee ei-kenenkään maahan toivosta löytää paremmat elinolosuhteet. Sisarparven isä on ollut yksi lähtijöistä, mutta ei ole koskaan palannut. Sisarukset haikailevat myös lähdöstä vaaralliselle matkalle tuntemattomaan.

Kirjaa lukiessani mieleeni tuli kaikuja Mad Maxistä, Villistä lännestä sekä tarunhohtoisesta Atlantiksesta. Jotain viitettä noiden maailmojen tunnelmasta kirjassa on, mutta kuitenkin kirjan maailma on ihan omanlaisensa. Tarinan alkupuolisko oli vetävämpi kuin loppupuoli. Saa nähdä tuleeko kirjalle jatkoa. Mahdollisuudet olisivat, koska asioita jäi vielä avoimiksi.