Mehiläistie
Sidottu, kansipaperi.
Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2018.
Eräänä tavallisena päivänä New Yorkissa vuonna 1990 galleristi Walter Schusteriin iskee musertava tunne: kotona odottaa väärä ihminen. Todellisuuden rakenteessa on tapahtunut merkillinen muutos. Asian selvittäminen alkaa kaukaa, keskeltä toista maailmansotaa Krimin jäisestä erämaasta, johon Luftwaffen syöksypommittajalentäjä Joseph Beuys on tehnyt liekehtivän pakkolaskun.
Beuysin arvoituksen perässä näyttää roikkuneen vuosikymmenestä toiseen joukko metafysiikasta ja taiteesta kiinnostuneita natseja. Juttuun liittyvät tavalla tai toisella myös Itä-Saksasta paenneet fluxus-taiteilijat Dora Schuster ja Klaus Veit. Ainoa, joka saattaa olla perillä kaikesta, on jänis, jonka korvaan ajatusveistoksiin erikoistunut shamaani on kuiskannut selityksen taiteensa mysteeristä.
Heikki Kännö (s. 1968) valmistui taidemaalariksi Turun piirustuskoulusta, minkä jälkeen hän on työskennellyt vapaana taiteilijana ja graafisena suunnittelijana. Mehiläistie on hänen esikoisteoksensa.
”Rajattoman luovuuden taidonnäyte sukeltaa syvälle metafyysisten taideteorioiden, realististen ihmishahmojen ja tieteiskirjallisten elementtien uumeniin.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Heikki Kännö
Heikki Kännö (s. 1968) valmistui taidemaalariksi Turun piirustuskoulusta, minkä jälkeen hän on työskennellyt vapaana taiteilijana ja graafisena suunnittelijana. Hänen esikoisromaaninsa Mehiläistie ilmestyi 2017 ja oli ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi. Toinen romaani Sömnö (2018) sai Runeberg-palkinnon. Kolmas romaani Runoilija (2020) oli Finlandia-palkintoehdokkaana ja Tähtifantasia-ehdokkaana. Neljäs romaani Ihmishämärä (2022) oli sekin Finlandia-ehdokkaana ja tieteiskirjallisuuden Tähtivaeltaja-palkintoehdokkaana.
Kirja-arvioita
Merkillinen tarina, jossa sekoitetaan muun muassa filosofiaa, taidetta, ajan virtaa ja mysteeriä. Pääosin tarinan lukeminen sujui kuitenkin hyvin ja juoni oli myös jokseenkin kiinnostava. Aikamatkustus ja elämän kulun muuttaminen on aina kiinnostava aihepiiri. Toisaalta kirjan taidefilosofointi osuudet olivat melko väsyttäviä. Kirjan perusteella Kännön muitakin kirjoja voisin hyvinkin harkita luettavaksi, jos ne olisivat maksimissaan tämän kirjan pituisia. Taitaa kuitenkin olla niin, että kirjailijan myöhemmät teokset ovat melkoisia järkäleitä, joten uskoisin, että ne jäävät minulta lukematta. (9.4.2023)