Henrikssonin kirjoittajanlaadulle on ominaista kaunis, runollinen kieli ja eleetön, hillitty kerronta. Syyskuun jumalat on taideproosaa, joka ansaitsisi paljon enemmän huomiota kuin se on saanut.
Kirja toimii monella tasolla. Se kuljettaa lukijan Budapestiin ja sekä Unkarin nykyhetkeen että historiaan, mutta tulkitsee myös ihmisen kaipuuta menneisyyteen, johon pääsee enää vain meille jääneiden muistomerkkien ja kuvausten kautta.
Suosittelen kirjaa älyllisestä pohdiskelusta kiinnostuneille ja hyvää tyyliä arvostaville lukijoille. Ja vaikka Henriksson avaa merkityksiä mukaan liittämillään selostuksilla henkilöhahmojensa taustoista, yleistiedot länsimaisesta kulttuuristakaan eivät olisi pahitteeksi.
