Veren ja luun lapset
Alkuteos ilmestynyt 2018. Suomentanut Outi Järvinen. Kartta: Keith Thompson. Kansi: Rich Deas. Sidottu.
Andre Norton -palkinto 2018, Lodestar-palkinto 2019, Waterstones Book Prize 2019. Kolmas sija Locus-palkintoäänestyksessä (esikoiskirjat) 2019.
HE TAPPOIVAT ÄITINI.
HE TUKAHDUTTIVAT MAGIAMME.
HE YRITTIVÄT HAUDATA MEIDÄT.
NYT ME NOUSEMME.
Zélie muistaa, kuinka Orïshan maat humisivat magiaa. Yhdet sytyttivät tulia, toiset houkuttelivat aaltoja – ja Zélien äiti kutsui kuolleiden sieluja. Kaikki muuttui sinä yönä, kun magia katosi. Julman kuninkaan käskystä Zélien äiti tapettiin ja hänen kansansa jätettiin vaille toivoa.
Nyt Zéliellä on mahdollisuus tuoda magia takaisin. Karanneen prinsessan ja oman veljensä avulla Zélien on voitettava nopeudessa ja oveluudessa prinssi, joka haluaa tuhota kaiken lopullisesti.
Orïshan maat ovat täynnä vaaroja, mutta suurin vaara piilee Zéliessä itsessään. Hän kamppailee hallitakseen voimiaan – ja vastustaakseen vihollista, joka vetää häntä oudosti puoleensa.
Kirjasta sanottua:
”Ilmiömäinen.” – Entertainment Weekly
"Mullistaa mielikuvituksen rajat myrskyn lailla.” – The New York Times
"Vaikuttava fantasiadebyytti." – The Guardian
"Upea tarina magiasta, seikkailusta ja kielletystä rakkaudesta... Game of Thronesin fanit ahmaisevat tämän." – BuzzFeed
"Eeppisen suuri kertomus... kuin pyörremyrsky." – The Bookseller
"Adeyemi on voimallinen uusi ääni." – Vogue
”Adeyemin tuhoava debyytti on brutaali, kaunis taru vallankumouksesta, uskosta ja epäonnisesta rakkaudesta.” – Publisher’s Weekly
”YA-kirjallisuuden laajassa ja hienossa tarjonnassa Veren ja luun lapset on poikkeuksellisen loistava. Luin sen ahmien yhdeltä istumalta, eikä YA-genre ole mielessäni ollut sen jälkeen entisensä. Heti luettuani ensimmäiset kappaleet kirjasta tiesin että tässä meillä on se mitä olemme etsineet: jotain todella erityistä, jotain uraauurtavan hienoa, jotain joka meidän on ehdottomasti saatava. Olen hyvin onnellinen että saamme julkaista tämän suomeksi.” – Otavan lasten- ja nuortenkirjapäällikkö Kaisu-Maria Toiskallio
Käyttäjät lukeneet myös
Tomi Adeyemi
Tomi Adeyemi (s. 1993) on yhdysvaltalainen kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja. Adeyemi syntyi Chicagossa nigerialaisille vanhemmille. Hän opiskeli englanninkielistä kirjallisuutta Harvardin yliopistossa sekä länsiafrikkalaista mytologiaa ja kulttuuria Salvadorissa, Brasiliassa. Nykyisin hän asuu San Diegossa, Kaliforniassa. Afrikkalaisen kulttuurin opinnot innoittivat häntä kirjoittamaan esikoisromaaninsa Veren ja luun lapset (2018). Teos voitti Andre Norton -palkinnon, Waterstones-palkinnon ja Lodestar-palkinnon. Forbes- ja Time-lehdet valitsivat Adeyemin vuoden vaikuttajien listalle.
Kirja-arviot ja kommentit
Aivan mahtava sarjan aloitus! Jännittävä ja koskettava tarina.
Minulle tarina ei tuonut mitään suuria elämyksiä. Ilman afrikkalaiskulttuurin mukanaoloa, tarina on ihan perus YA fantasiaa. Kirjassa on kolme näkökulma hahmoa ja välillä joutui tarkistamaan, että kuka nyt oikein onkaan äänessä – niin samanlaisia heidän tyylinsä olivat. Kirjaa luki kyllä varsin sujuvasti alussa, mutta koko tarina eteni niin hitaasti, että 550 sivun aikana ehti lukuinto jo hyytyä. Ensimmäinen osa trilogiasta käsittää todellakin vasta alun tarinassa. Viimeisen sivun jälkeen jäi vain valju tunne keskeneräisestä tarinasta, jota tuskin vaivaudun lukemaan loppuun. (7.10.2019)
Todella vaikuttava teos. Teoksen maailmaan pääsee paremmin mukaan jos on lukenut aiemmat osat, mutta loppu oli yksinkertaisen täydellinen.
Kirjassa oli todella monia erilaisia nimiä, joita vyörytettiin lukijan päälle heti alusta alkaen. Minulta kesti tovin päästä mukaan tarinaan eikä se lopulta imaissut mukaansa, vaikka jännittävä olikin. Teoksen yleissävy oli ahdistava ja synkkä, en oikein pitänyt. Tarina itsessään oli monipuolinen ja kiinnostava, ehkä ongelma oli siinä, miten juonta rynnittiin eteenpäin ennen kuin olin ehtinyt sisäistää mitä edellisessä seikkailun osasessa tapahtui.
Todella koskettava, sydäntä särkevä.
Väkevä ja vahva tarina.
Iso pettymys. Muistutti Odin lapsea, mutta oli kyllä fantasiana aika kehno. Tätä oli jopa kirjakaupassa suositeltu. Ehkä en sitten kuulu kohderyhmään. Laivoista ei kirjoittajalla ollut mitään käsitystä ja muutenkin vähän väliä maailmassa oli jotain höpsöä tai toimittiin epäuskottavalla tavalla. Ehkä se ei olisi ollut tärkeää, jos fantasia olisi toiminut, mutta nyt vain matkittiin paljon parempia teoksia. Vasta lopussa minulle selvisi, että tämä oli tarkoitettu jonkinlaiseksi kannanotoksi poliisien ampumien mustien suuntaan.