Mir
Kuvitus: Johan L. Pii. Graafinen suunnittelu: Olli-Pekka Tennilä. Sidottu.
Runeberg-palkintoehdokas 2019, Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2020.
Oletko kuullut varjobiosfääristä? Aavikkovernissasta? Entä väitteen, että V. I. Lenin olisi itse asiassa ollut sieni?
Antti Salmisen toinen romaani Mir purkaa esiin todistusaineiston, joka löytyi eräästä sienten kasvualustana käytetystä laatikosta. Puoliksi maatuneista dokumenteista raottuu maailmanselitys, jonka ytimessä käydään ikiaikaista, miltei huomaamatonta sotaa.
Salmisen palkittu ja kiitetty esikoisromaani Lomonosovin moottori saa nyt rinnalleen sisarteoksen, trilogian toisen osan, jonka poetiikka näyttäytyy vielä entistäkin omalakisempana suomalaisella proosakentällä. Salminen käyttää huomattavan paljon historiallisia tai muutoin faktuaalisia anekdootteja sekä ensyklopedista kehäviitteistöä luodakseen maailman, joka on samaan aikaan historiallinen, spekulatiivinen ja metaforisesti terävä.
”Fragmentaarinen, romaanin rajoja rikkova teos vie villin lyyriselle matkalle sienten varjobiosfääriin. Mir nostaa lukijan eteen toiseuden, jossa ihminen on parhaimmillaankin vain vähäinen palvelija sienten ja kasvien ikiaikaisessa sodassa.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Lukijat suosittelevat myös
Antti Salminen
Antti Salminen (s. 1983) on tamperelainen filosofi, runoilija, tietokirjailija ja kirjallisuudentutkija.
Kirja-arviot ja kommentit
Luin Olosuhteet sarjan avausosan Lomonosovin moottori muutama vuosi sitten, ja vaikka Mir on vähintään yhtä outo kirja, näköjään olen ajan kanssa oppinut paremmin arvostamaan tällaista häröilyä. Mirin luettuani ja jo lukuprosessin aikana mykosfäärin ihmeellisyys alkoi kiehtoa entistä enemmän: ovat ne sienet vain aikamoisia veijareita, teinislangilla sanottuna sigmaeliöitä. Kohauttelivat vain itiöemiään, kun nisäkkäät 65 miljoonaa vuotta sitten "kaappasivat vallan" maailmassa.