Muukalainen
Kannen kuva: Heikki Kuusipalo. Nidottu.
Arathus etsii Mioksen kuninkaan poikaa nuoren Feranin kanssa Casteniorin mantereelta. Haltioiden mailla myös virtaus paljastaa uusia, mullistavia puolia itsestään. Mioksessa kuningas on loukussa Mournhaagin linnoituksessa ja samaan aikaan kirkko ja kapinalliset lordit vahvistavat asemiaan. Lynia ja Arkan omistautuvat herttua Sighilin vapauttamiselle Kalpojen salista, ja veljekset Herandol ja Qeisan päättävät kantaa vastuunsa sisällissodassa, jossa vastakkain saattavatkin olla syntymä ja kuolema. Vaeltavan saarnamiehen polulle kohoaa esteitä ja hän päättää luottaa Zeleniariin, mutta kaikki ei ehkä olekaan sitä miltä näyttää.
Muukalainen johdattaa lukijansa velho Arathuksen mieleen, jossa rakkaus, intohimo virtaukseen ja sisäiset varjot kamppailevat elintilasta. Tapahtumat kuljettavat tarinan Mioksen sisällissodan käänteisiin, muinoin hylättyyn temppeliin ja Gelendariin, temppeliritarien keisarikuntaan, sekä Ruhniin barbaarien maille.
Muukalainen on Pohjoisen legendat -kirjasarjan neljäs osa ja jatkaa fantasiaseikkailua siitä, mihin sarjan edellinen osa Tulenkantaja päättyi. Muukalainen kertoo uskollisuudesta, velvollisuudesta ja etsimisestä, mutta myös uskosta ja kaipauksesta.
Käyttäjät lukeneet myös
Aapo Leisiö
Aapo Leisiö syntyi Lapinjärvellä vuonna 1980 ja asuu nykyisin Vantaalla. Hän kiinnostui nuorena roolipeleistä, scifistä ja fantasiasta, ja lopulta intohimo fiktioon johti kirjoittamiseen.
Kirja-arviot ja kommentit
Ehdottomasti paras osa tähän mennessä. Näkee hyvin kirjailijan edistyksen ja henkilöhahmojen kerronnan monipuolisuuden. Usein tykästyn kirjasarjoihin itse jossa ei ole ns. yhtä ja ainoaa päähahmoa vaan useampi.
Todella monisäikeinen jatko-osa Pohjoisen legendat -sarjaan. Henkilöhahmoja on mukana vielä entistäkin enemmän ja juoni kulkee tahoillaan eteenpäin hiljakseen. Tulee vahvasti Game of Thrones -mielleyhtymiä. Pidän edelleen Arathusta tämän sarjan päähenkilönä, koska ensimmäinen kirja keskittyy niin paljon häneen. Nyt minua häiritseekin melkoisesti näiden muiden henkilöiden seuraaminen, he kun ovat mielestäni sivuhenkilöitä. Tässä kirjassa pidän edellisiä osia roskimmasta kirjoitustyylistä. Se tuo tekstiin eloa ja antaa hieman taukoa jatkuvista seikkailuista.