Hirviöiden sukua
Kansi: Noora Puolamäki. Nidottu.
Mitä me kerromme itsellemme tarinoilla hirviöistä, yhteisöstä ulos suljetuista? Toisessa runokokoelmassaan Elli Leppä tutkii folkloren keinoin kysymyksiä ruumiillisuudesta, riittämättömyydestä, vieraudesta ja ulkopuolisuudesta. Runoissa asetutaan tarkastelemaan hirviön osaa sekä sisä- että ulkopuolelta.
Elli Leppä (s. 1980) on mytologialle ja tähtitieteelle perso farmakologi, joka aikoo vanhana muuttaa kananjalkamökkiin asumaan. Hän harrastaa laulua, roolipelaamista, haltioitumisen hetkiä ja luonnontieteellistä ihmettelyä. Paras tapa havainnoida häntä on sivusilmällä ja vaivihkaa.
Elli Leppä
Elli Leppä (s. 1980) on mytologialle ja tähtitieteelle perso farmakologi, joka aikoo vanhana muuttaa kananjalkamökkiin asumaan. Hän harrastaa laulua, roolipelaamista, haltioitumisen hetkiä ja luonnontieteellistä ihmettelyä. Paras tapa havainnoida häntä on sivusilmällä ja vaivihkaa.
Muita teoksia kirjailijalta Elli Leppä
Kirja-arvioita
Hirviöiden sukua ei ollut yhtä vaikuttava lukukokemus kuin Elli Lepän debyyttirunokokoelma Seisaukset tasaukset, joka olikin tieteisrunoutta. Tämän kakkosteoksen enemmän folkloresta ammentavat runot eivät samalla tavalla kolahtaneet tai tuntuneet yhtä puhuttelevilta. En esimerkiksi suuremmin innostunut kansanperinteestä innoituksensa saaneista runoista. Kiinnostavin osa olivat ne runot, jotka oli otsikoitu nimellä "mykkä sisar" ja jotka avasivat ajatusta vaihdokkuudesta, siitä, että joukossamme on niitä, jotka ovat ottaneet toisen ihmisen paikan. Selittääkö tämä ajoittain pintaan pulpahtavia ulkopuolisuuden tunteita ja oloa, ettei kuulu joukkoon? Ovatko ihmisten maailmaan sopeutumattomat itse asiassa vaihdokkaita? Jännittävää pohdintaa.