Seisaukset tasaukset
Kannet: Noora Kaikkonen. Nidottu.
Supernovia ja ratikkalinjoja. Pasilan aseman rakennustyömaa ja suuret tähtilaivat. Tähtien valkoisesta hehkusta syntyvä välkehtivä helminauha.
Elli Lepän tieteisrunokokoelmassa Seisaukset tasaukset arkiset asiat yhdistyvät kosmisiin visoihin sekä ihmisyyden ja olemassaolon pohdintaan. Runot käsittelevät kosmologista pienuutta, tieteellisen maailmankuvan riemuja ja rajoituksia sekä sitä, miten ihminen käyttää valtaansa maapallolla. Teos kutsuu lukijan matkalle etsimään ihmisyyden ydintä.
Elli Leppä
Elli Leppä (s. 1980) on mytologialle ja tähtitieteelle perso farmakologi, joka aikoo vanhana muuttaa kananjalkamökkiin asumaan. Hän harrastaa laulua, roolipelaamista, haltioitumisen hetkiä ja luonnontieteellistä ihmettelyä. Paras tapa havainnoida häntä on sivusilmällä ja vaivihkaa.
Kirja-arvioita
Hyvin vähän on tullut runokirjoja luettua. Vain harvoin törmään runoteokseen, joka herättää mielenkiinnon tavalla, joka johtaa päätökseen lukea kyseinen teos.
Seisaukset tasaukset herätti. Jo pelkkä ajatus scifirunoudesta sykähdytti. Vau, onko sellaistakin? Kirjan nimi toi heti mieleen oman alani maantieteen, joten olin varsin nopeasti myyty. En voinut ohittaa tätä tapausta. Pakko oli vähintäänkin kokeilla.
Eikä se pettänyt. Runot ovat tiedeintoilijan ja tutkijasielun mieltä kutkuttelevia, jotka samalla onnistuvat olemaan kauniita, herkkiä ja koskettavia kuvauksia maailmankaikkeudesta. Osan runoista äärelle todella pysähtyi, osa niistä pisti ajattelemaan ja parhaat peräti tarjosivat aivan uutta tietoa maailmasta ja yhteiskunnasta. Osa runoista aiheutti fyysistä kipua, mutta ei se runoilijan vika ole, että todellisuus sattuu.