Aurinkosydän: Kaikuja paremmista tulevaisuuksista
Toimittaneet Camilla Kantola, Teemu Korpijärvi ja Reetta Vuokko-Syrjänen. Kansi: J. S. Meresmaa. Nidottu.
Sisältö:
- Keijo Lakkala: Esipuhe: Päättymätön matka – utopian avoin maailma
- Sananen toimittajilta
- Reetta Vuokko-Syrjänen: Aurinkosydän
- JS Meresmaa: Nimiäispuu
- Camilla Kantola: Malja Alcon Shaille
- Teemu Korpijärvi: Ruoppaajat
- Solina Riekkola: Lummekalmiston huominen
- Sanna Tolmunen: Tervetuloa Pine Cityyn
- Anni Kuu Nupponen: Ja maa vastasi
- Eve Lumerto: Uudenlaisia puita
- Venla Lintunen: Yhdessä toivotut
- Pirja Hyyryläinen: Veden jälkeen vesi
- Janos Honkonen: Kuin peilistä heijastuvia auringonsäteitä
- Liisa Näsi: Rubik-lapsi
- Serafia Alho: Kuka palvelee palvelinta
- K. Halonen: Paistaa aurinko aina
- Tenka Issakainen: Seltjarnarnesin perhonen
- Kirjoittajista
Voiko hyviä tarinoita syntyä maailmoista, missä kaikki on jo täydellistä? Aurinkosydän – kaikuja paremmista tulevaisuuksista sisältää 15 novellia niin palkituilta tieteiskirjoittajilta kuin spekulatiivisen fiktion nousevilta nimiltä.
Tämän kirjan novellit haastavat ajatuksen, ettei utopiagenrellä ole enää mielekästä sanottavaa. Ehkä ekokatastrofin jälkeen seuraakin solarpunk-utopia? Jos materiaalitulostus todella vapauttaa meidät työn ikeestä, keksimmekö tilalle uusia ongelmia? Pystyykö täydellinen yhteiskuntakaan takaamaan jokaiselle onnellisuuden?
Aurinkosydän on novellikokoelma ihmiskunnan valoisalta puolelta. Antologia luo uskoa siihen, että haastavankin kotelovaiheen jälkeen koittaa vielä ihmiskunnan perhosaika.
Camilla Kantola
Camilla Kantola (s. 1980) on turkulainen sosiologi. Hän on kiinnostunut yhteiskunnallisista ristiriidoista ja ratkaisuista, dystopioista ja utopioista ja poluista niiden välillä. Linnunsolu on Kantolan esikoisromaani.
Muita teoksia kirjailijalta Reetta Vuokko-Syrjänen
Kirja-arvioita
Kokoelma positiivisia tulevaisuuksia esitteleviä novelleja. Kuten tällaisissa yleensäkin, osa novelleista miellytti minua enemmän, osa vähemmän. Esim. kokoelman nimikkonovellista pidin. Sivun mittaiset kirjoitukset taas koin lähinnä hämmentäviksi tuokiokuviksi. Oli kuitenkin ihana lukea välillä tällaista utopistista settiä eikä aina vain maailmojen lopun jälkeistä dystopiaa.