Näkinkenkätyttö
Sidottu.
Olennon kiiluvat silmät huokuivat pahuutta ja uhkaa. Kun niihin katsoi, kaikki elinvoima ja itsevarmuus katosivat. Niiden katse sylki inhoa ja vihaa.
Sinä et kelpaa kenellekään. Et kenellekään koskaan. Et ansaitse mitään. Et riitä koskaan tuollaisena kuin olet.
Se oli kuin tumman kaivon pinta. Se oli kuin Näkki, joka hukutti viattomat lapset kylmään veteen.
Näkinkenkätyttö kertoo Katariinasta eli Keijusta, joka on aivan tavallinen yhdeksäsluokkalainen – tai ainakin haluaisi olla. Hänen tyynen pintansa alla piilee kuitenkin salaisuus: pelottava, salakavala olento, Näkki, joka on paljon muutakin kuin mielikuvitushahmo. Sairaus, joka riuduttaa sekä ruumiin että mielen.
Kun sekä todellisuus että kuvitelmat tuntuvat hukuttavan Keijun alleen, hänen on matkattava ajassa taaksepäin Suomen historian nälkäisimpiin vuosiin oppiakseen itse syömään uudelleen. Mutta mikä tai kuka Näkki oikeastaan on? Ja voiko taistelua sitä vastaan koskaan todella voittaa?
Kemiläisen Emmi Köykän (s. 2005) esikoisromaani Näkinkenkätyttö on yhdistelmä realismia, historiaa ja fantasiaa. Se on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat joskus tunteneet olonsa ulkopuolisiksi jossakin. Niille, jotka eivät aina usko siihen, että kelpaisivat sellaisina kuin ovat. Niille, jotka ovat joskus miettineet suupalan kohdalla, olenko minä ansainnut tämän vai en.
Emmi Köykkä
Emmi Köykkä (s. 2005) on kemiläinen lukiolainen, joka rakastaa lukemista ja kirjoittamista. Emmi on oman elämänsä satuolento, joka inspiroituu luonnosta, musiikista ja historian tapahtumista. Tällä hetkellä Emmi on toipumassa anoreksiasta. Kirjassaan hän käsittelee sairautta fantasian ja menneiden aikojen kautta. Emmi toivoo, että kirja voisi tuoda lohtua niille, jotka kamppailevat samanlaisten asioiden kanssa.
Kirja-arvioita
Myönnän, että olin ennakkoluuloinen räknättyäni, minkä ikäisenä Emmi Köykkä Näkinkenkätytön kirjoitti. Ajattelin, että tarina on varmaan aika köykäinen (tahaton sanaleikki) ja lapsellinen, paremmin teini-ikäisille kuin aikuislukijoille sopiva.
Harvoin on tuntunut näin miellyttävältä olla väärässä. Köykkä teki minuun valtavan vaikutuksen taidollaan kertoa tarinaa ja ennen kaikkea välittää tunteita ja ajatuksia. Tätä epäilemättä edesauttoi, että tarina tuli lähelle omaa elämääni. Olen nimittäin syömishäiriökuntoutuja itsekin. Mutta ei se läheskään kaikkea selitä. Kirjassa esiintyvä pohdinta elämästä sekä syömisestä, joka todella on elämistä varten eikä toisinpäin, on mielestäni häkellyttävän viisasta. Kirja ei siis suinkaan ole kepeä lukukokemus, jonka voi sivuuttaa muutamassa tunnissa. Omalla kohdallani itse lukuprosessi kesti vähän toista viikkoa, mutta tarina ei ole vielä parin viikon jälkeenkään jättänyt minua rauhaan. Kenties vielä vuosien päästäkin muistan Näkinkenkätytön yhtenä kaikista lukemistani kirjoista inspiroivimpana.