Muukalainen

Alku oli minusta mielenkiintoinen, enkä pistä pahakseni aikamatkustusjuttuja, jossa nykypäivän tietotaidon omaavaa pidetään vähän outona aikaisemmilla vuosisadoilla.

Mutta mutta. Kirja vaikutti siis alusta lupaavalta, mutta sitten lopahti. Valehtelematta kolme senttiä tästä kuuden sentin paksuisesta opuksesta on seksikohtauksia, raiskausyrityksiä muutamalla tapolla höystettynä - Vähän nopeammin kun luki, meinas mennä yhden kaverin tappamisen jälkeiset seksiaktit lukematta. Tämä voi siis olla huono tai hyvä asia. En kokenut, että se ois tökerösti kirjoitettua, mutta mielestäni 200 vuotta ajassa matkanneella saattaisi olla muutakin mielessään.

Lisäksi joka samperin puskassa vainosi jotain vihollisia, miten se voi olla että aina niihin törmää kun jää yksin? Ehkä brittein saarilla on aina ollut ruuhkaa. No, joka tapauksessa juoni jäi joka tapauksessa rakkausjutun varjoon. Suosittelisin kirjan faneille Kristiina Vuoren historiallisia romantiikkakirjoja, saattaisivat olla samankaltaisia.

Sepä mielenkiintoista olikin, kun jossain vaiheessa mainittiin Clairen potevan huonoa omatuntoa - ja Jaime oli tietenkin huomannut sen - vaikka tekstissä oli siitä aikaisemmin hyvin vähän mitään infoa. Mielestäni Claire olikin aivan liian sopeutuvainen ja olin pettynyt kun hän päätti jäädä. Loppuosan sitten lähinnä pikaluin tietääkseni mitä tapahtuu. Susihyökkäys oli niin plääh, että kirja menetti kaiken makunsa. En pitänyt. Loppuosan sarjoista saatan kelailla läpi, joska Claire saisi vähän särmää itseensä ja muisteltua modernin maailman hyviä puolia.

Luin Muukalaisen ensimmäisen kerran ehkä vuonna 2009, ja luin sen toistamiseen, kun teoksen pohjalta tehty Outlander-tv-sarja alkoi pyörimään tv:ssä. 

Teos alkaa vuodesta 1945, juuri toisen maailmansodan jälkeen. 28-vuotias Claire on ollut sodassa sairaanhoitajana ja hänen miehensä Frank rintamalla. Usean sotavuoden aikana pari on nähnyt toisiaan vain muutaman päivän ajan, joten rauhan myötä he päättävät uudistaa liittonsa viettämällä ns. toisen kuhertelukuukauden Skotlannissa.

Claire ja Frank saapuvat Invernessiin Beltanen eli toukokuun ensimmäisen päivän aikoihin. Frank on historianopettaja ja käyttää loma-aikansa alueen historiaan tutustuen ja oman sukuhistoriansa tutkimiseen. Paikallisten arkistojen avulla hän uppoaa 1700-luvun puolen välin tienoilla eläneeseen esi-isäänsä Jonathan "Musta Jaska" Randalliin, punatakkikapteeniin. 

Claire puolestaan kiertää nummilla keräilemässä kasveja ja tutustumassa niiden kansanomaiseen lääkekäyttöön. Läheisellä Graigh na Duinin keiju-kukkulalla on muinainen Stonehnege-tyyppinen kivikehä, jonka luokse Frank ja Claire menevät katsomaan salaa modernien druidien tanssia.

Myöhemmin Claire löytää kehän kivien juurelta lemmikkien-heimoon kuuluvan kasvin ja joutuu sen myötä kosketuksiin kehässä olevan haljenneen kiven kanssa. Tämä käynnistää uskomattoman tapahtumien ketjun ja eeppisen seikkailun: Claire putoaa ajan halki vuoteen 1743. Aikaan, jolloin Skotlanti oli vielä villi ja miehet tuoksuivat myskiltä. Hän tapaa punatukkaisen jättiläisen, Jamien ja sen jälkeen mikään ei ole enää ennallaan.

Muukalaisen vajaan tuhannen sivun aikana kuluu lähes vuosi, mutta vauhdikkaista käänteistään huolimatta kerrontaa olisi voinut paikoin tiivistää ja osa kohtauksista katkaisee tarinan soljuvan etenemisen, kun kirjailija jää fiilistelemään yhteen paikkaan pitkäksi aikaa. 

Outlander tv-sarja on todella laadukkaasti tehty. Siinä on panostettu autenttisiin, jylhiin maisemiin, ihokarvat pystyyn nostattavan hienoon musiikkiin (josta vastaa Bear McCreary) ja kauniiseen puvustukseen. Päähenkilöitä näyttelevät Caitriona Balfe ja Sam Heughan. Heidän välisensä kemia on uskottava, ja etenkin Sam Jamiena tekee uskomattoman hienoa työtä.

Muutoinkin näyttelijävalinnat ovat hyviä, vaikka kaikki hahmot eivät olekaan samannäköisiä kuin testissä kuvataan. Kirja ja tv-sarja eroavat hieman toisistaan. Ensimmäisen kauden alkupuoli (9 ensimmäistä jaksoa) seuraa alkuperäisteosta hyvin uskollisesti, mutta loppupuolella joissain vähemmän merkittävissä juonenkäänteissä on toteutuksessa otettu enenevässä määrin luovia vapauksia. Osassa tapauksia nämä muutokset toimivat jopa paremmmin kuin kirjan ratkaisut.

Olen lukeut tämän kirjan aika monta kertaa läpi, ja pidän suomennoksesta, mutta nyt luin sen ensimmäistä kertaa alkuperäiskielellä. Jotenkin jäi olo, että sain tarinasta enemmän irti kun pitäydyin englannissa. Kirjan viimeksi lukemisesta on jo jokunen vuosi aikaa, joten olin aika yllättynyt kun kirjassa olikin vähemmän seksiä kuin muistinkaan. Ja aika paljon enemmän Clairen parantajantaitoja, joiden kuvailusta pidin, ne olivat kiehtovia. Olen lukenut todella paljon rakkausromaaneja ja tämän romantiikkapuoli erottuu edukseen sillä, että se tuntuu aidommalta kuin moni muu. Jotenkin "likaiselta" sen normaalin puhtoisen romantiikkajuonen sijaan. Jotenkin aikuismaisemmalta voisin jopa sanoa. Synkkähän tämä on loppua kohden, mutta sinnekin on saatu valonpilkahduksia, joten ei mennyt ihan mudassa soutamiseksi. Monin osin hyvin tyydyttävä tarina, ja josta jää kaikesta huolimatta hyvä mieli.

Kirja on kyllä pitkä, mutta luin sen ahmimalla. Juonessa, miljöössä ja hahmoissa on minusta paljon Disneyä, pääpahiksessa eritoten. Muuten kirja on aikuisten makuun.

Emli sanoo:
Saatin Muukalaisen loppuun, se oli tavallaan hirveä mutta ei se mtn, tykkäsin kovasti ja nautin joka hetki.
fe sanoo:
No sentään! ^^
fe sanoo:
Miksi hirveä?
Emli sanoo:
Esimerkiksi raakuuksia, kirjoittaja on ehkä sairaanhoitaja joka pystyy puhumaan murtuneista luista ilman pahoinvointia.
Emli sanoo:
Tosin, ei se pahalta tuntunut kun se on vain kirjassa ja sen osasi etäännyttää. 50 sivun mittainen rakasteluaalto oli kanssa hieno, kaitpa siinä muutakin tapahtui.
fe sanoo:
.....
fe sanoo:
Rakasteluaalto..
Emli sanoo:
=) Juttu on niin että rakastuttiin kesken seikkailua.
fe sanoo:
Kaikenlaista sitä tekemään mennäänkin.

Lopuksi olin hiukkasen ruvella, mutta en moiti. Väkivalta ei ole perustelematonta.

Yksittäisenä opuksena tykkäsin, tiedä jaksanko jatko-osiin tarttua. Fantasiaa on muuten aikasiirtymän lisäksi vain väläys.